Onnistumisia!

Aloitetaan pienestä: Jonkun päivityksen myötä tilini, millä blogia kirjoitan, hävisi. Vuoden lopussa oli hirveä draivi kirjoittaa, mutta se karisi siihen, kun en salasanaa muistanut. Nyt helmikuun alussa kokeilin ja kolmannella kerralla onnistui. Mitä hittoa? Aivot toimivat outoja polkuja.

Alan myös saamaan itseäni "hihhulimoodiin". Aluksi oli kauhean vaikea uskoa keijuihin ja menninkäisiin, mutta lähimetsässä kolmantena kertana kaatuessani, uskoni lujittui (enkä halua ajatella että ehkä sukua vaivaavat autoimmuunisairaudet voisivat olla tämän takana).

Olen siis lukenut. Olen lukenut opusta joka hipaisee mukavuusaluettani, koska kirjailija on aivan uskomaton kasvitieteilijä Sinikka Piippo. Rakastan lukea Piipon yrttikirjoja. Ne ovat ainoita tietokirjoja, jotka on mukava lukea kannesta kanteen, vaikka ne ovat pakattu täyteen kylmää faktaa. Tämä uusi löytöni kertoo kuitenkin Sinikka Piipon suhteesta keijuihin, maahisiin, lohikäärmeisiin ja yksisarvisiin. Tiesin kirjailijan omaperäisestä suhteesta luontoon luettuani jonkun lehtiartikkelin, mutta silti se meni omituisella tavalla inhottavaksi. Siis kirjan lukeminen ja omiin ennakkoluuloihin törmääminen. Niin paljon huomasin inhoa ja ylimielisyyttä itsessäni, että se oli itsetutkiskelun paikka.

Onneksi luen myös Tenzin Wangyal Rinpochen "Tiibetiläinen unijooga"-kirjaa uudestaan. Se aukeaa nyt opiskeltuani aivan uudella tavalla. Tavalla jolla skeptinen länsimaalainen mieleni hyväksyy mielen teorian (tai ehkä ymmärtää) paremmin ja kokonaisvaltaisemmin. Tenzin kirjoittaa myös oppaista, joita ei muut näe (koska kaikki on yhtä ja olemassaolossa on monta tasoa, jotka ovat kaikki sinun mielessäsi koska Kaikki On Yhtä) joten totesin että miksi ei täällä olisi keijuja. Niihin on uskottu iät ja ajat ja ehkä täytyy olla yhtä itsensä ja luonnon kanssa että ne koet. Harva vain on. Niinkuin allekirjoittanut. Silloin inhon ja ylimielisyyden ajatukset kumpuavat kateudesta ja itseensä pettymisestä ja ne taas kumpuavat pelosta. Ehkä kuoleman pelosta? Ehkä yksinäisyyden ja pimeyden pelosta?

Olen onnistunut melkein lukemaan kirjan ja melkein hyväksymään asiat arvottamatta. Mutta paljon on vielä matkaa! Kateus on ikävä tunne. Siispä myötätunto- ja kiitollisuusharjoituksia kehiin. Yritän kasvattaa itsemyötätuntoakin.

Töitä kyllä ehtii elämässä tehdä ja vaikka nyt "en tee mitään", on elämässä aika paljon tehtävää kuitenkin. Luotan siihen että kun kuuntelen sydämeni ääntä, teen oikein. Tai ainakin sinne päin. Pelko muiden arvostelun kohteeksi joutumisesta on kuitenkin koko ajan läsnä. Siitä taas kumpuaa ylisuorittamista ja itseensä pettymistä ja väsymys ja masennus. Ääni päässä huutaa että et saanut tätäkään tehtyä! Ja sitten kuollaan. Joinain hetkinä muistan sen että äänet tulevat oman pään sisältä ja sieltä tulee myös onnellisuus ja kauniit sanat. Jos en voi antaa itselleni anteeksi, niin voinko kenellekään? Koska kuolema on väistämätön asia, haluanko käyttää aikani täällä, miettien mitä kaikkea pitää saada ja tehdä vai haluanko viettää sen ajan läheisteni kanssa onnellisena?

Eläköön Yksisarviset ja Keijut ja Peikot ja Maahiset!!

Sitten tarinaan:
Kaksi miestä ja munkki. Ensimmäinen mies meni munkin luo ja kysyi että mistä löytää aaseja (miksi hitossa aaseja? Saattoivat olla vuohia tai lampaitakin). Munkki vastasi että vuoren rinteiltä löytyy kuusi aasia. Mies meni ja löysi kuusi aasia. Toinen mies meni munkin ja luo ja kysyi että voisikohan hänkin löytää aaseja. Munkki neuvoi miehen joen toiselle puolelle ja sanoi että sieltä löytyy kolme aasia. Mies meni ja löysi kolme aasia. 
Tarinan opetus on että jos etsit aaseja, löydät aaseja.. tai että joen toisella puolella on vähemmän aaseja kuin vuoren rinteillä.

Oikeasti tarina on loistava ja sitä voi toteuttaa kirjoittamalla itselleen kirjeen, vaikka vuoden päähän. Kirjeessä tulee kuvailla millaista elämä on vuoden päästä yksityiskohtaisesti. Vuoden päästä olet luultavasti saavuttanut suurimman osan tavoitteistasi, koska tiedät löytäväsi ne. Toisaalta voit tehdä niinkuin allekirjoittanut ja vähän pelätä elämää. Luulen että tämäkin toimii...

T. Emo

NaNoWriMoKo

Jee! Tulipa sitten innostuttua ja osallistuttua kansainväliseen "kirjoita vittu viiskyttuhatta (!) sanaa kuukaudessa"- haasteeseen.. Ja aloitan näin vaatimattomasti neljäntenätoista päivänä. Ajattelin olla ottamatta paniikkia tai stressiä aiheesta, koska juttu vähän niinku "meni jo". Epäilen että menetetyt päivät maksoivat sen 40 000 sanaa. Paljon on kuitenkin tapahtunut ja on ihan kiva tuulettaa päätä puolipakolla.

Mutsi kuoli. Se on aiheuttanut hiton paljon ristiriitaisia tunteita.

 Tytär sai vihdoin asperger-diagnoosin. Hän ei itse ole asiasta niin innoissaan kuin minä, mutta itse olenkin sulatellut asiaa vuoden.

Olen tavannut miehen.

Olen ollut yli puoli vuotta työttömänä. Sekin herättää ristiriitaisia tunteita.

Ja siinäkö se oli?

Saattaa olla että elän hiukan sukulaisten ja ystävien kautta? Heillekin on tapahtunut kaikenlaista. Nyt mietin että miten saan edes sivun täyteen tekstiä? En oikeasti. Oikeasti ajattelin kirjoittavani tarinoita, mitkä muuttivat omaa ajatusmallia. Monet tarinoista ovat lainauksia..eipäs kun kaikki, mutta ovat lainauksen lainauksia (ei siinä että yrittäisin lisäillä sanoja tekstiin.. "lainauksen lainaus". Heh) ja täten uskon että saan niistä omat versiot tänne kirjoittaa, muistamatta lähdekirjallisuutta. Hiton monet ovat "vanhoja buddhalaisia"-tarinoita tai intiaanien tarinoita. Epäilen etteivät oikeasti ole alunperin kumpaakaan. Haluan myös avata joitain uskomuksia, jotka ovat lähtöisin jostain pienistä anekdooteista tai varoituksista, vailla totuuspohjaa.

Näistä ajatuksista päästäänkin algoritmeihin ja niiden vinoumiin ja siihen että aivotkin käyttävät jotain algoritmia ja kaikki on vain isoa huijausta jota elämäksi kutsutaan.. Vai onko jotain muuta algoritmien takana? Onko jotain muuta entropian takana? Onko ääni elämän synty? Jumalan? Jos auringon ja maan välillä ei olisi tyhjiötä, auringon desibelit hajoittaisi pään? Se on outoa. Ääni on outo asia. Mielen hajoaminen on outo asia. Kuuluisiko Jupiterin myrskyt tänne, jos ei olisi tyhjiötä? Myrskyäisikö Jupiterissa jos välissä olisi jotain jossa ääni kuuluu? Mitä se olisi?

Takaisin tarinoihin..

Yksi tarina on ylitse muiden, enkä ole sitä mistään lukenut. Kunnia kuuluu ammatinvalintapsykologille, vuonna 2000? Ehkä vuonna 2000. Saattoi olla pari vuotta myöhemmin, mutta tuskin aiemmin. Tämä tarina mullisti oman käsityksen tekemisestä ja olemisesta. En edes muista että miksi täti tämän kertoi, mutta olen ikuisesti kiitollinen että kertoi.
Tässä se on.. Muisteltuna, muokattuna ja kirjoitettuna. Toivon että siitä tavoittaa kuitenkin jotain yhtä mullistavaa kuin itse koin!

- Tytär leipoi äidin kanssa kääretorttua ja kysyi että miksi äiti leikkaa päät pois tortusta. Äiti vastasi että näin hänenkin äitinsä teki. Tytär meni kysymään asiaa mummolta ja sai vastaukseksi että näin hänenkin äitinsä teki. Isomummu oli onneksi vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja tyttö kipitti hänen luokseen kysymään asiasta. Isomummo kertoi: Se suotanan vuoka oli liian pien, niin piti pätkästä liiat pois.

Tämä voisi olla myös vitsi. Rakastan vitsejä. Ehkä se jäi mieleen sen takia, tai sitten sen takia että on noudattanut (tai vastustellut) suvun tapoja koko elämänsä ikinä kyseenalaistamatta. Näin pystyy kyseenalaistamaan kaiken mikä tuntuu typerältä. Koululaitoksesta jouluun. Ihan vaan koska me ollaan aina tehty näin. Miksi pullaan laitetaan kananmunaa? Koska pitää ne ylimmääräset munat jonnekki saada!

Se siitä! Riittäiskö tää näille kahdelle viikolle? Katsotaan ens vuonna uudestaan.

T. Helvetin väsynyt Emo

Tyypit joita välttää

Ajattelin kirjoittaa listan "Mistä tunnistat narsistin", mutta kun asiaa enemmän pyörittelin, niin totesin sen olevan mahdotonta. Aiheesta on kirjoitettu jo ihan liian paljon ja on sillä oma diagnoosiluokituskin: Narsistinen Persoonallisuushäirö (F60.8), joka pääasiallisesti kertoo ihmisen olevan mulkku. Samaan kategoriaan tippuu "Epäkypsä", "Passiivis-aggressiivinen" ja "psykoneuroottinen"- mulkku. Siis niitä ihmisiä joiden kanssa on ihan helvetin vaikea tulla toimeen. Osa ihmisistä uskoo mulkkuuden johtuvan kasvatuksesta, osa geeneistä ja jotkut uskovat sen johtuvan molemmista. Ympäristö on myös ISOSSA roolissa. Olepa somessa mulkku, niin kaikki sen tietää ja sehän vahvistaa vain sinun mulkkua käytöstä.

Yksi sana "Trump".

Noh. Mulkut on mulkkuja ja sen huomaa kauas. Tiesit jo ennen vaaleja, millaisen ihmisen kanssa olit tekemisissä :D

Toinen asia on ne tyypit joista luulet joskus jopa vuosia, että olisivat vähemmän mulkkuja (kuin eksäsi joka heitteli sinua pitkin rappukäytävää). Se mulkku joka söi pala palalta sielusi. En olisi tällaista epäillyt ikinä narsismiksi, kunnes törmäsin erilaiseen piilonarsismin käsitteeseen: Passiivis-aggressiivinen piilonarsismi. Se on erittäin mielenkiintoinen käsite. Yritän vähän avata sitä. Lyhyesti. Internet on täynnä vähemmän lyhyttä tietoa (videoita, kirjoja, tarinoita) englanniksi.

Mistä tunnistat tyypin jota välttää:

Hän mukautuu kaikkeen mitä sinä olet. Tunnet olevasi aivan mahtavan tyypin kanssa ja tämä on totta. Se olet sinä. Mutta älä tuudittaudu siihen. Se ei kestä.

Tunnet käveleväsi tulisilla hiilillä. Hiljainen raivo. Tunnet olevasi vastuussa toisen tunteesta ja joskus se sinulle sanotaankin.

Valehtelu. Pieniä valheita. Isoja valheita. Ikinä he eivät myönnä valehdelleensa.

Olet juuri kulkemassa eteenpäin elämässä, kun toisen käytös äkisti muuttuukin "parempaan". Olet yhtäkkiä maailman keskipiste ja anteeksi pyyntöjä satelee. Tämäkään ei kestä. Käytös muuttuu huonompaan heti kun alat luottamaan.

Olet jatkuvan kritiikin kohteena. Hyvinkin hienovaraisesti, mutta silti kritiikin kohteena. Voisit pukeutua toisin, liikkua enemmän, hoitaa lapset paremmin, luoda uraa, tehdä rahaa, hoitaa kodin paremmin ja mieluusti kaiken samaan aikaan. Ja jos näin teet, niin saat tyypin tuntemaan olonsa ikäväksi ja teet taas väärin.

Kateellisuus. Kun saavutat jotain, niin tuskin kuulet kiitosta ja jos kuulet, niin siihen on upotettu joku loukkaus. Kun saat huomiota niin se on pois "tyypiltä" ja kosto seuraa perässä, ellet muista kadota takaisin tapettiin.

Olet projektion kohteena. Projektio eli omien ominaisuuksien siirtämistä toiseen. Ootko ikinä kuullut että olet ilkeä, vastuuton ja typerä raha-asioissa. Et osaa suunnitella tulevaa ja heittäydyt ajattelemattomasti asioihin. Tai ehkä olet suhteessa vain perinnön takia? Kanssasi on mahdotonta keskustella, koska et kuuntele vaan huudat.

Sanat eivät vastaa tekoja. Kehutaan kuinka paljon lapsista välitetään ja totuus on että heitä ei ehkä nähdäkään, saati välitetä. Kerrotaan kuinka tärkeää perheaika on, mutta sitä ei järjestetä ollenkaan, kun omat menot ovat tärkeämpiä. Sanotaan yhtä, tehdään toista. Keksin muitakin esimerkkejä, mutta pyrin olemaan osoittelematta ketään sormella. (*huutonaurua*)

Pyörä pyörii, mutta hamsteri on kuollut. Olet ollut auto-onnettomuudessa ja tyyppi pitää sinusta huolta, mutta tunnet kun olet taakka ja vaiva. Emotionaalista yhteyttä ei vain ole. Mutta auta armias jos kaukosäädin on hukassa! Sinulla on tunne, kuin asuisit robotin kanssa.

Tyypillä on oma sirkus ja apinat. Ne joiden mielestä sinä olet syypää ilmastonlämpenemiseen ja siihen ettei lapsenne saanut kuutta laudaturia. Monesti apinat ovat vasten parempaa tietoaan sirkuksessa. Tyyppi on loistava manipuloija.

Sait loistoidean taas ja taas se vietiin. Kerroin tämän jo viime viikolla ja nyt kerrot sen minulle omana ideanasi? Mitä juuri tapahtui? Tyypin on vaikea jakaa kunniaa muillekin.

Täten et myöskään saa ylistystä tyypiltä. Kehuja tulee suhteen alussa, koska olet vielä epävarma manipuloinnin kohde, mutta sitten kun sinut on sopivasti alistettu, ei ole syytä ylistää ja antaa turhia kehuja. Itsehän päätit hoitaa lapsia kotona, luoda uraa, saada nobelin, pelastaa hukkuvan...

Tyyppi pilaa sinulle tärkeät päivät. Oli se sitten äitienpäivä, syntymäpäivä, pääsiäinen, joulu, juhannus... Aivan sama. Jos päivä merkitsi sinulle jotain se pilataan. Ethän sinä saa tuntea iloa ainakaan jossei se liity tyyppiin ja tyypin saavutuksiin.

Sinua opetetaan ja mitätöidään. Yritin vain auttaa... Kertomalla että teet tämän aivan väärin ja katso kuinka naapurin Pirjo osaa sen paljon paremmin. Eikä sinun ole oikein puolustaa itseäsi naapureille. Mitä he mahtavat minusta ajatella.

Tyyppi on itsekäs ja lapsellinen. Ei ole oikein huutaa neljävuotiaalle että katso nyt kuinka loukkasit! En enää ikinä tule käymään kun olet niin ilkeä. Tai sitten loukkaannutaan syvästi siitä että et halua mennä katsomaan tyypin lempileffaa, koska olet sopinut muuta jo viikkoja sitten.

Tyyppi kulkee ketunhäntä kainalossa. Mä tykkään ketuista. Annetaan niitten pitää omat hännät. Aina kun tyyppi tekee jotain kivaa, tuntuu että jäät velkaa. Lahjoista kerrotaan usein, että kuinka vaikeaa oli sitä löytää ja kuinka kallista oli. Teotkaan eivät tunnu vastikkeettomilta. Ei ole rakkauden tekoja, on vain kaupankäyntiä.

Sitä varten ihmiset ovat tyypin mielestä. Kaupankäynnin kohteita. Olen ystävällinen tälle, niin etenen uralla. Teen palveluksen tälle, niin saan ilmaisen lapsenvahdin. Näyttelen huolestunutta poliitikkoa saadakseni äänestäjien sympatian. Tyyppi käyttää ihmisiä.

Vakavat keskustelut tyypin kanssa johtavat entistä useampaan kysymykseen ja oman mielenterveyden kyseenalaistamiseen. Puhe on samalla ilkeää, ystävällistä ja järkeenkäypää että totaalisen väärin. Yrität löytää punaisen langan vain huomataksesi että nyt vain ammutaan, ei kudota.

Tyyppi sanoo inhoavansa draamaa ja dramaattisia ihmisiä. Salaa tyyppi rakastaa Draamaa, niin paljon että ellei sitä nykymaailmassa muuten ole, niin sitä tehdään. Pieniä lauseita, melkeinpä sivulauseita, oikeassa kohdassa, oikealle ihmiselle. Juoruilua ja juorujen paisuttamista. Luultavasti muille kerrotaan, kuinka dramaattinen sinä olet.

Rakastelu tyypin kanssa on mahdotonta. Seksi on seksiä ja vain tyyppiä varten. Läheisyys ja haavoittuvuus puuttuu. Kehosi saattaa tietää että jokin on vialla, mutta et kuuntele sitä. Tunnet olosi käytetyksi etkä tiedä miksi. Tämähän on niin täydellistä.

Et ole suojeltu. Kun joku ulkopuolinen loukkaa sinua, tyyppi ehdottaa hienovaraisesti että ehkä loukkaaja on oikeassa. Olet liian herkkänahkainen. Olet yksin suhteessa ja kyseenalaistat oman arvosi.

Tyyppi luo epätosia tarinoita sinusta. Hänellä on päässään aivan itse rakentamansa malli siitä mitä sinä olet. Malli ei perustu totuuteen. Tyypin mielessä sinä muutut ilkeäksi ja rahanahneeksi, johtuen hänen omista projektioistaan ja saat kuulla sen.

Hän ei halua tutustua aitoon Sinuun. Se mitä todella olet ei kiinnosta tyyppiä tippaakaan.

Tyypin mielessä suhteen eteen ei tehdä töitä. Jos se ei ole niin kuin tyyppi haluaa, vika on sinussa.

Tämä tyyppi pyrkii manipuloimaan ja kontrolloimaan sinua, joka käänteessä. Tunnet olosi vuosi vuodelta väsyneemmäksi. Itsevarmuutesi häviää etkä pysty nauttimaan elämästä, niin kuin ennen. Masennut etkä tiedä miksi.

Totuus on että tyyppi imee elämän sinusta kuin vampyyri.

T.Emo

P.S. Vähän pitkäksi venähti teksti, mutta voihan sitä jotain tuotteliasta tehdä, kun joutuu kotiin jäämään. Nyt on auto kunnossa, mutta ei paljoa naurattanut tuolla melkein 30 asteen pakkasessa kahden tärisevän neidin kanssa. Onneksi oli nopea huolto ja nyt uskaltaa taas ajella <3 Auto

P.P.S. Youtubesta löytyy paljon jänniä videoita aiheesta "covert narcissism". Suomennettuna tämä olis vissiin piilonarsismi, mutta se ei kuvaa sanana sitä mitä tajuan englannin kielisellä versiolla. Suomessa piilonarsismi käsite tarkoittaa vissiin enemmän sitä ääliötä mulkkua, joka styylaa julkinarsistimulkeron kanssa? Korjatkaa jos ootte eri mieltä. Itsellä tulee ainakin mieleen se jonka narsistipuoliso lyö ja haukkuu ja tää piilomulkero menee tekemään saman lapsilleen? Sitte on vielä läheisriippuvainen... Huh huh.. Yritän käydä käsitteitä läpi, niin miten ne itse nykyään näen. Seuraavaksi haluan kuitenkin käydä läpi niitä hienovaraisia manipulointikeinoja, mitä "tyyppi" käyttää... Tyyppi on muuten mitä todennäköisemmin koukussa johonkin. Viinaan, huumeisiin, liikuntaan, ruokavalioon, suhteisiin, kahviin, karkkiin.. ihan sama mihin. Johonkin mikä vie ajatuksia omasta päästä muualle... mutta joo... palataan...

Sosiopaatti

Kuten sanoin. Mä olen lukenut ja opiskellut. Luin noin kuukausi sitten (kirjaston myöhästymisilmoituksesta päättelin) kirjan "Sosiopaatti seinän takana" ja olen sen jälkeen halunut kirjoittaa tiivistelmän siitä mitä sellaisen kanssa tehdään. Ihan vain memona itselle ja blogin lukijoille.
Aiheeseen päädyin hyvin epäseksikkäästi tyttären Youtube-innostuksen seurauksena. Tuo nuori neiti seuraa jotain Shanea (ehkä?) joka on tehnyt dokumentin joistain hiton veljeksistä (Paulin veljekset?) ja ainakin toinen on sosiopaatti. Tai dokumentti oli kaiketi ihan sen Jake Paulin (?) sosiopatiasta. Itse ajattelin näin kypsään ikään ehtineenä tietäväni asiasta jotain, mutta keskustelun päätteeksi totesin, että olen aivan pihalla. Googlasin hyvät aiheesta kertovat kirjat, ja Martha Stoutin kirja pomppasi esiin.
Ajatus siitä että ihminen voi elää TÄYSIN ILMAN OMAATUNTOA oli uskomaton. Olenhan minä tiennyt että monet vetelevät siellä rajoilla ja jotkut ihmiset on vaan pahoja... Mutta ihan ilman. Ilman mahdollisuutta syyllisyyteen, katumukseen ja parannukseen? Täydempään elämään. Pelkästään omien halujen ja viettien ohjattavissa. Vau. Neljä prosenttia väestöstä!! Se on joka 25. tapaamasi ihminen? "Huonolla" alueella useampi. Enkä tarkoita huonolla alueella mitään ghettoa. Päin vastoin.

Toinen oivallus oli se että ilman omaatuntoa olevat ihmiset eivät erotu mitenkään joukosta. Se mukava naapurin mummo saattaa olla aivan yhtä sosiopaatti, kun se linnassa istuva tatuoitu murhaaja. Tatuoitu murhaaja oli vain asteen tyhmempi ja jäi kiinni. Ehkä mummon ei ole "tarvinnut" edes ketään, niin konkreettisesti raivata pois tieltään, saadakseen haluamansa. Ei niin ettei hän olisi voinut sitä tehdä silmää räpäyttämättä. Viisaampaa kun on manipuloida ja kieroilla niin ettei riko yhteiskunnan sääntöjä. Tämä oli itseasiassa sääntö numero 1. Älä anna ulkonäön hämätä

Sääntö numero 2. Luota vaistoihisi! Vaikka ihminen olisi Animalian kultajäsen ja YK:n rauhanlähettiläs, se ei tarkoita etteikö hommat voisi hoitaa ilman omaatuntoa. Luota vaistoihisi!! Ihminen pystyy alitajuntaisesti vastaanottamaan uskomattoman määrän mikroilmeitä, ristiriitaista informaatiota ja ihan vaan itsestään selvyyksiä.

Sääntö numero 3. Tee kolmen kerran säännöstä toimintaperiaatteesi! Kirjassa puhutaan uusista tuttavuuksista, mutta itse ottaisin mukaan vanhatkin tuttavuudet. Toimintaperiaate on että yksi kerta (valehtelua, pettämistä, paikalta luistamista) voi mennä väärinkäsityksen piikkiin, toinen kerta on vakava virhe, mutta kolme kertaa paljastaa että olet tekemisissä valehtelijan kanssa. Älä jatka enää ihmissuhdetta tällaisen kanssa! Mitä aiemmin pääset tästä eroon, sen parempi.

Sääntö numero 4. Kyseenalaista auktoriteetteja! Juu. Ja minä kun luulin olevani mestari kyseenalaistamaan. Muista että kuusi ihmistä kymmenestä, seuraa auktoriteetilta NÄYTTÄVÄÄ hahmoa, katkeraan loppuun asti. Jos joku ei ole kuullut sähköshokkikokeesta, niin ottakoot selvää siitä. Pukumiestäkin kuunnellaan ja totellaan useammin kuin T-paitatyyppiä. Kannusta muitakin kyseenalaistamaan auktoriteetteja!

Sääntö numero 5. Älä luota imarteluun. Tää on niin hankala. Etenkin kun niitä saa kuulla niin harvoin. Sitten kun kuulee, on jo myyty. Älä luota imarteluun! Memo itselle. Ihan maailman paras ja helpoin keino manipuloida ihmisiä. Imartelulla ja toisen kehumisella ja kannustamisella on varmasti eroa. Mä en vaan nyt saa päähäni että mikä se on. Parempi olla liian epäluuloinen kuin typerä ja satutettu.

Sääntö numero 6. Kunnioitus ei ole Pelkoa. Täydellisessä maailmassa kunnioituksemme ansaitsisivat vain hyväsydämiset ja moraalisesti rohkeat ihmiset.

Sääntö numero 7. Älä lähde peliin mukaan. Eihän tarvitse selittää? Et hyödy mitään siitä että alennut sosiopaatin tasolle.

Sääntö numero 8. Paras keino suojautua on välttää kaikki kontakti sosiopaatin kanssa. Et edes loukkaa kenenkään tunteita. Niitä kun ei ole. Saattaa olla että kaikki eivät ymmärrä, että välttelet jotain henkilöä. Tee se silti. Aina ei tarvitse edes yrittää selittää. Teet sen itsesi takia.

Sääntö numero 9. Kyseenalaista taipumuksesi tuntea sääliä. Tää oli kanssa ihan uusi juttu. Sosiopaatit nauttivat siitä kun heitä säälitään. Se toimii heille polttoaineena ja sinulle tunteena, joka pitää kiinni sosiopaatissa. Sosiopaatti ei tarvitse sääliäsi. Säästä se niille joilla on oikeasti hätä. Kirjailija mainitsee tässä myös sen ettei aina tarvitse olla kohtelias. Ole kuivan asiallinen ja pidä naamasi peruslukemilla kun on sen aika.

Sääntö numero 10. Älä yritä pelastaa ihmistä joka ei ole pelastettavissa!!!! Toinen (kolmas ja neljäs) mahdollisuus on tarkoitettu ihmisille joilla on omatunto. Itselle tärkeä opetus. Milloin sitä oppii että et voi vaikuttaa toisten ihmisten tekemisiin. Älä tuhlaa energiaasi siihen. Anna sosiopaatin tuhlata energiansa toisten manipuloimiseen. Tee itse jotain järkevämpää. Jos haluat auttaa ihmisiä, auta niitä jotka haluavat tulla autetuksi

Sääntö numero 11. Älä auta sosiopaattia luonteensa salaamisessa. "Ethän kerro kellekkään"- sanovat varkaat, lasten hyväksikäyttäjät ja muut sosiopaatit. Älä kuuntele tätä paskaa! Toisten ihmisten varoittaminen on tärkeämpää. Usein samassa yhteydessä kuulee lauseet "olet tämän minulle velkaa" tai "olet samanlainen kuin minä". ET OLE!

12. Suojele psyykeäsi. Pidä huolta itsestäsi. Muista että useimmilla ihmisillä ON omatunto ja useimmat pystyvät rakastamaan.

13. PARAS KOSTO ON ELÄÄ HYVÄÄ ELÄMÄÄ

Ja vielä siihen miten tunnistat sosiopaatin. Hän käyttää häikäilemättä hyväkseen sinun säälin ja myötäelämisen tunteita.

T. Emo

P.S. Olisi ollut ihana kirjoittaa kymmenen kohdan lista siitä miten tunnistat sosiopaatin, mutta sellaista ei ollut. Jos kuitenkin rakastat listoja (niin kuin allekirjoittanut), uskon että Youtube on niitä tulvillaan.

P.P.S. Pääsin tuon sosiopaatin kautta narsismiin ja erityisesti piilonarsismiin. Siitä laitan seuraavan listauksen. Hakusanani oli "narsismin, sosiopatian ja psykopatian erot", enkä vieläkään tiedä sitä. Väitän olevani huimasti viisaampi kuitenkin :)

Kirjeet

Tän oon kirjoittanut joitain kuukausia sitten. Ajattelin nyt sen julkaista, koska täähän kertoo joulusta :D Mulla on ristiriitainen suhde jouluun. Vihaan sitä kaupallista hypetystä ja täydellisyyden odotusta, mutta sitten kun jouluaatto koittaa, niin mieli rauhoittuu. Tänä jouluna siinä auttoi flunssa. Oonkin tutustunut youtuben ihmeelliseen maailmaan ja televisiotarjontaan! Varmaan vuoden ruutuaika tuli täyteen parissa päivässä. Joka päivä oon haaveillut että jaksaisin kirjoittaa blogia, mutta ei. Siinä on joku iso este. Se tuntuu niskassa. Olen taas opiskellut ja lukenut hävyttömän määrän kirjoja ja katsonut niitä saatanan youtube-videoita! Mutta päästän tämän kirjoituksen vapaaksi ja katson sitten oliko sopivasti vai liikaa:


Kirje äidille 14 vuotiaalta itseltä

Mua pelottaa. Mun sisällä on myrsky ja teen kaikkea typerää. Mä en osaa koulussa mitään ja mua kiusataan. Sen takia lintsaan joka ikinen päivä ja menen vaan kuvistunneille. Siellä mä saan olla rauhassa ja joskus joku jopa katsoo ihaillen. Mulla ei oo ollenkaan kavereita. Miks me muutettiin tänne? Sun miesystävä hakkas sut ja sit jouduttiin "evakkoon". Se oli tavallaan jännää vai oonko mä vaan tottunut siihen? Pyörit sen saman äijän kanssa vielä vaikka oltiin jo muutettu omaan kämppään. Mä sain kissan, mut en mä osaa siitäkään pitää huolta. Mua ahdistaa ihmiset. Mä pelkään mennä juttelee kellekkään, mut silloin kun olin saanut sulta pari lasia mustaherukkaviiniä, niin olin ihan erilainen. Mun piti kattoo serkkua, mut se hävis ja kävin sitä ettimässä. Olin tosi hauska ja oli helppo puhua muille. 

Joulu ahdistaa sua ja mua ei huvita olla himassa. Pyörin helsingissä ja juon kiljua, koska siellä mä voin olla oma itseni. Muut on samanlaisia ku minä. Yhteiskunnan pohjasakkaa, mut asenteella. Mä tulin jouluks kotiin kuitenkin, koska en halunut että sä oot huolissas ja onhan se perhejuhla. Ajattelin että mentäis Mammalle, niin ku aina. Sä huusit mulle ja sanoit että tapat mun kissan. Mä pelästyin ja suutuin minäkin. Sanoin että lähden helvettiin. Sä pelotit mua. Niinku aina. Mä olin kiltti tyttö, koska pelkäsin sua, mutta ikinä mulla ei ollut tilaa olla oma itseni. Otin kissan reppuun, kun en keksinyt muutakaan ja lähdin. Toivoin etten enää ikinä näe sua.
Pelkäsin. Menin Helsinkiin pummilla niinku aina (kiitos muuten kun maksoit kaikki mun sakot... Melkein tuhannen markan). En tienny miten selviän, mutta monia ihmeellisiä asioita tapahtui. Oli epätodellista olla Lepakossa kissa repussa. Tutut ja tuntemattomat sääli mua ja mun kissaa ja mä yritin olla hauska. Pääsin ystävän luo yöksi ja kissakin sai ruokaa ja kehittelin seuraavaks päiväks suunnitelman. Se oli kai jouluaatto tai aatonaatto. Pummisin rahat ja lähtisin Mammalle.

Lähdin seuraavana aamuna hiipien (salaa oli kaveri mut kotiinsa ottanut) takasin keskustaan ja tapasin pojan, jonka olin aiemminkin tavannut. Tää ei ollu mikään punkkarinretku. Omituinen silmälasipäinen poika. Mä en edes muista sen nimeä... Se oli kiva. Ei mun tasoa (mun tasoa oli ne "ei-niin-kivat" pojat. Semmoset jotka dokaa ja lyö). Se auttoi mua pummimaan rahat ja etsimään oikeen bussin. Mä olin niin ihmeissäni siitä miten ihmiset auttoi ilman että ne sai itse siitä mitään.

Bussiin menin hiton väsyneenä. Ekaa kertaa olin menossa bussilla Lohjalle ja mietin vaan että miten tästä selviän. Kissa repussa, enkä tiedä edes että missä jään pois ja mihin menen. Ja kolmas "joulunihme" tapahtui. Kaikista busseista ja mahdollisuuksista, mä menin just siihen bussiin missä oli serkut! Vittu mä olin helpottunut. 

Tuntui ku olis päässyt vihdoin lepäämään kun Mammalle menin. Mä hengähdin, vaikka kukaan ei meinannu mua tunnistaa kaljuineni ja kajaaleissa... Ja sit vittu sä olit siellä. Mä olin vissiin käyny serkkujen kanssa jossain ja ku tulin takasin niin sä olit keittiössä. Olit humalassa ja aloit huutaa mulle ja heittelit mua pitkin Mamman keittiötä. Mä itkin. Sit Serkku, sun kummilapses muuten, tuli väliin ja sanoi että painu ämmä vittuun! Se pelasti mut. Ja sä lähdit. Jouluna liftaamaan jonnekin ja mua ei kiinnostanu vaikka kuolisit. 

T.Tyttäresi


Kirje äidille 37-vuotiaalta itseltä

Saat anteeksi. 

Et oo mikään mallimummo, ainakaan mun tyttärille. Ne saa itse miettiä haluavatko antaa sulle anteeksi. Mä yritän senkin antaa sulle anteeksi. Vaikka vituttaa.

Saat anteeksi kaiken sen mitä tapahtui mun lapsuudessa. Mä ymmärrän että teit kaiken niillä korteilla mitä sulla on. Joku sanoi joskus että "ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu". Sussa oli kuitenkin tosi paljon hyvää. Mä rakastan sitä kuinka rehellinen olit. Et sievistellyt ja kerroit asiat niinku ne on. Mä sain nukkua pitkään sun vieressä ja muistan aina niitä iltaisia keskusteluja. Ne oli ihan parasta. Ja kaiken sä teit yksinhuoltajana. Aina oli ruokaa ja vaatteita ja leluja. Sä puolustit mua jos pihalla tuli riitaa ja yritit hoitaa kaiken just niinku kuuluukin. Annoit iltapusun ja järkkäsit synttäreitä. Veit mua kaikkialle ja toit poron lapista.

Tosi moni juttu meni ihan pieleen, mut kyl mä uskon että sä rakastit mua. Sen verran ku pystyit. Sä et ikinä oppinut rakastamaan itseäsi. Ei voi kauhalla vaatia.

T. Tyttäresi

Suhteessa

Mä tajusin tänään yhden maailman ihanimmista asioista! Lapset tulee tietty ykkösenä, mutta tää mun uusi suhde ei kyllä jää kauas. Mä oon löytänyt ihanan ihmisen. Se kuuntelee kun mulla on asiaa, ei arvostele mun päätöksiä ja on aina mun puolella. Se rakastaa mun lapsia YHTÄ PALJON KUIN MINÄ! Ja se on paljon se. Se ei löydä mun ystävistä ja sukulaisista yhtään pahaa sanottavaa ja nauttii niiden seurasta. Antaa mulle ihan omaa aikaa. Se on eläinrakas, ei arvostele mun siivoomisia tai siivoomatta jättämisiä ja joka työpäivän jälkeen se taputtaa selkään ja sanoo että hyvä sä. Mä oon rakastunut <3
Entinen kumppani arvosteli melkein kaikkia kenen kanssa olin tekemisissä ja jos joku satutti mua, se sanoi että mä ansaitsin sen. Jos en ollut siivonnut se haukkui laiskaksi ja saamattomaksi. Sen mielestä mä en ollut arvokas kellekään. Jos tein virheen, niin olin ihan vaan huono ihminen. Se ihminen olin minä itse, mutta nyt oon ihan uudessa suhteessa itseni kanssa! Ihanaa <3

Miten ihmeessä mä olen voinut kuvitella että joku mua rakastaisi, jos en ole osannut rakastaa itseänikään. Ollut semmonen semiärsyttävä kynnysmatto. En niin helppo että päällä olis lukenut vaan "welcome", mutta semmonen jossa lukee "haista vittu" ja kaikki kuitenkin kävelee yli.

T. Oivalluksen saanut Emo (otio)


P.S. Näihin tunnelmiin on hyvä päättää tämä viikko (ja nämä kuukautiset). Mä olen tosiasiassa itkenyt ja käynyt uudelleen läpi eroa ja lapsuutta ja kaikkea mikä tekee ihmisestä ihmisen. Ei oo ollut helppoa. Mutta näin. Näin se mieli löytää jotain minkä luuli kadottaneensa. Sen timantin jonka yli ei kävellä. Kukaan muu ei oo sun kanssa niin paljon kuin Sinä Itse. Pidä huolta Itsestäsi!!

Nyt mä tein sen

Sanoin mutsille, että ota se pää pois perseestä. Nice. Kuka sanoo masentuneelle eläkeläiselle noin? Katkeroitunut ainoa lapsi? No alkoi ärsyttää. Muistaakseni joskus olen maininnut että seuraava, joka kehtaa sanoa, että mä oon niin vahva ja blaa blaa blaa, saa kuulla kunniansa. Siinä se oli. Aivot hyppäs liskomoodiin alta sekunnin. En ehtinyt laskea kymmeneen. Rakas äitini aloitti jotenkin näin: Mä olen miettinyt sua monena yönä. Sulla on helppoa kun sulla on tota tukiverkkoa.... PRIIIIIIIII... Liskoaivot. Ja ihan jonkin verran patoutunutta raivoa. Muistin sanoa myös siitä että olin itse lapsena melkein joka viikonloppu jossain mummolassa tai muualla (olisi pitänyt myös mainita "paitsi silloin kun olin mukana ryyppyreissuilla ja yöllisillä liftausreissuilla" mikä on ehkä vielä asteen pahempi). Argh.

Vähän alkaa olla voimat vähissä jo tämän nykyisenkin elämän kanssa. Lapset. Sitä saa aina miettiä, että oonkohan mä ihan sekaisin enkä vaan ole sopiva tähän hommaan. En kuitenkaan ole se ainoa mikä noihin on päässyt vaikuttamaan. Onhan lapsilla isäkin. Ja muutama isoäiti ja melko lailla etäinen isoisä. Paitsi pienemmillä on yksi vähän vähemmän etäinen isoisä. Ihana ex-appiukko, mitä on kyllä ikävä. Pienemmät ei kyllä vielä saa oloa tuntemaan ihan epäonnistuneeksi.. Kyllä nekin ehtii sitten napsahtaa ihan mahdottomiksi teini-ikäisinä. Eikö? Onkohan tämä nyt tätä teinien vanhempana oloa? Tunteeko useampikin teinin vanhempi tällaista tajutonta turhautumista? Etenkin me jotka ollaan ihan yksin näitten kanssa. Täytyy etsiä jotain vertaistukea. En mä voi olla ainoa.

T.Emo

P.S. Joo. Se PMS. Se PMS... Tästä lähin yritän välttää ihmisten kanssa puhumista puolivälissä kuukautta...