Jee! Tulipa sitten innostuttua ja osallistuttua kansainväliseen "kirjoita vittu viiskyttuhatta (!) sanaa kuukaudessa"- haasteeseen.. Ja aloitan näin vaatimattomasti neljäntenätoista päivänä. Ajattelin olla ottamatta paniikkia tai stressiä aiheesta, koska juttu vähän niinku "meni jo". Epäilen että menetetyt päivät maksoivat sen 40 000 sanaa. Paljon on kuitenkin tapahtunut ja on ihan kiva tuulettaa päätä puolipakolla.
Mutsi kuoli. Se on aiheuttanut hiton paljon ristiriitaisia tunteita.
Tytär sai vihdoin asperger-diagnoosin. Hän ei itse ole asiasta niin innoissaan kuin minä, mutta itse olenkin sulatellut asiaa vuoden.
Olen tavannut miehen.
Olen ollut yli puoli vuotta työttömänä. Sekin herättää ristiriitaisia tunteita.
Ja siinäkö se oli?
Saattaa olla että elän hiukan sukulaisten ja ystävien kautta? Heillekin on tapahtunut kaikenlaista. Nyt mietin että miten saan edes sivun täyteen tekstiä? En oikeasti. Oikeasti ajattelin kirjoittavani tarinoita, mitkä muuttivat omaa ajatusmallia. Monet tarinoista ovat lainauksia..eipäs kun kaikki, mutta ovat lainauksen lainauksia (ei siinä että yrittäisin lisäillä sanoja tekstiin.. "lainauksen lainaus". Heh) ja täten uskon että saan niistä omat versiot tänne kirjoittaa, muistamatta lähdekirjallisuutta. Hiton monet ovat "vanhoja buddhalaisia"-tarinoita tai intiaanien tarinoita. Epäilen etteivät oikeasti ole alunperin kumpaakaan. Haluan myös avata joitain uskomuksia, jotka ovat lähtöisin jostain pienistä anekdooteista tai varoituksista, vailla totuuspohjaa.
Näistä ajatuksista päästäänkin algoritmeihin ja niiden vinoumiin ja siihen että aivotkin käyttävät jotain algoritmia ja kaikki on vain isoa huijausta jota elämäksi kutsutaan.. Vai onko jotain muuta algoritmien takana? Onko jotain muuta entropian takana? Onko ääni elämän synty? Jumalan? Jos auringon ja maan välillä ei olisi tyhjiötä, auringon desibelit hajoittaisi pään? Se on outoa. Ääni on outo asia. Mielen hajoaminen on outo asia. Kuuluisiko Jupiterin myrskyt tänne, jos ei olisi tyhjiötä? Myrskyäisikö Jupiterissa jos välissä olisi jotain jossa ääni kuuluu? Mitä se olisi?
Takaisin tarinoihin..
Yksi tarina on ylitse muiden, enkä ole sitä mistään lukenut. Kunnia kuuluu ammatinvalintapsykologille, vuonna 2000? Ehkä vuonna 2000. Saattoi olla pari vuotta myöhemmin, mutta tuskin aiemmin. Tämä tarina mullisti oman käsityksen tekemisestä ja olemisesta. En edes muista että miksi täti tämän kertoi, mutta olen ikuisesti kiitollinen että kertoi.
Tässä se on.. Muisteltuna, muokattuna ja kirjoitettuna. Toivon että siitä tavoittaa kuitenkin jotain yhtä mullistavaa kuin itse koin!
- Tytär leipoi äidin kanssa kääretorttua ja kysyi että miksi äiti leikkaa päät pois tortusta. Äiti vastasi että näin hänenkin äitinsä teki. Tytär meni kysymään asiaa mummolta ja sai vastaukseksi että näin hänenkin äitinsä teki. Isomummu oli onneksi vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja tyttö kipitti hänen luokseen kysymään asiasta. Isomummo kertoi: Se suotanan vuoka oli liian pien, niin piti pätkästä liiat pois.
Tämä voisi olla myös vitsi. Rakastan vitsejä. Ehkä se jäi mieleen sen takia, tai sitten sen takia että on noudattanut (tai vastustellut) suvun tapoja koko elämänsä ikinä kyseenalaistamatta. Näin pystyy kyseenalaistamaan kaiken mikä tuntuu typerältä. Koululaitoksesta jouluun. Ihan vaan koska me ollaan aina tehty näin. Miksi pullaan laitetaan kananmunaa? Koska pitää ne ylimmääräset munat jonnekki saada!
Se siitä! Riittäiskö tää näille kahdelle viikolle? Katsotaan ens vuonna uudestaan.
T. Helvetin väsynyt Emo
