Ahdistuksista

Loma-ahdistus, kissa-ahdistus, koira-ahdistus, lapsi-ahdistus, terveys-ahdistus, vittu-kaikki-ahdistaa-ahdistus!

Äh... Kuukautis-ahdistus. Se on jännä miten ennen kuukautisia maailma tuntuu kaatuvan ja kaikki on sua vastaan. Ennen mulla oli PSM ja olin Vihainen! Nyt vaan ahdistunut. Viha on siitä parempi tunne, että silloin yleensä saa jotain aikaan. Ahdistus on kauhean lamaava tunne. Molemmat kertovat siitä, että joku asia on pielessä.

Unihäiriöitä ei ole. Paitsi että voisi nukkua tavattoman paljon, mutta ei voi "koska lapset". Wiki kertoi että viha kohdistuu jotain "asiaa tai henkilöä kohtaan". Mielenkiintoista. Mä luulen että tää menee johonkin defenssiin. Yritän pitää vihantunteet (ne oli erotessa jäätävät) kurissa ja sen seurauksena olen "vain" ahdistunut? En kauheasti tunne mitään. Tämä se on!!

Lisäksi molempien tunteiden taustalla on Pelko. Minähän en pelkää mitään. Pelko on älyttömän tylsä tunne. Mitä jos olenkin haudannut pelon? Kyllä mä keksin ahdistuksissani kaikkia pahoja asioita, mitä saattaa tapahtua-- > Häätö (kissojen takia), lomareissujen peruuntuminen (koiran takia ja rahan puutteen), sairastuminen johonkin tappavaan tautiin, lähinnä syöpään, tai sitten pään pimahtaminen, lasten sairastuminen (vanhin tytär masentuu tosissaan ja nuorin saa taas keuhkokuumeen), Trumpin ja Vladin tapaaminen johtaa kolmanteen maailmansotaan... Mitäs vielä? Ai niin äiti kupsahtaa nyt kun jäi "vapaalle" (ELÄKKEELLE!)...

What to do...What to do...

Vihaa tunsin toissakertana, kun puhuin äitini kanssa puhelimessa. Ihan oikeeta vihaa. Vittu heitit mut neljätoistavuotiaana pihalle! Ja nyt oot huolissas kun katson pojalleni asuntoja ja patistan itsenäiseen elämään... "Mitä jos se syrjäytyy" sanoit... Voihan vittu. Ei kiehu enää, niin kuin puhelimessa ollessa. En sanonut mitään. Patoan kaiken sisälle. Siellä on ja pysyy. Onneksi minulla on ystäviä, joille puhua asiasta.

Oliskohan vihan taustalla surua, yksinäisyyttä, kelpaamattomuutta, rakkautta ja särkynyt sydän. Ja ehkä tätä hain kaikista suhteistakin? Dääm! Tää on diippiä.

Ja ahdistuksen taustalla on just toi viha. Mikä ei oo vihaa ollenkaan.

Kirjoitin äidille kirjeet... 14-vuotiaalta itseltäni ja nykyiseltä... Diippiä shittiä... Mut ei mua helpota. Pitäisköhän julkaista ne.. En mä vielä.

T. Emo (otio)

Ahdistus on tunnetila, johon voi liittyä tuskaisuutta, pelokkuutta, paniikkioireita, huolestuneisuutta ja unihäiriöitä. Ajoittainen ahdistus on osa kaikkien ihmisten elämää.[1] Ahdistus muuttuu patologiseksi, mikäli se on suhteettoman suurta (pieni tilanne tuottaa suurta ahdistusta), jatkuu pitkään stressaavan tilanteen jälkeenkin tai esiintyy ilman ulkoista syytä.[2]

Ahdistus on pelon tavoin normaali sopeutumisreaktio. Pelko on reaktio vaaraa ennustavaan ärsykkeeseen. Ahdistuksen kohde ei usein ole yhtä selkeä kuin pelon kohde, ja ahdistuksen kohde voi olla ajallisesti kauempana tulevaisuudessa. Pelko on aistilähtöistä, kun taas ahdistus on kognitiolähtöistä.[3]

Pelko ja ahdistus esiintyvät hyvin samanlaisina eri eläimillä, eli ne ovat evolutiivisesti konservoituneita

Viha on voimakas pahansuopuus, suuttumus, raivo, vastenmielisyys tai muu senkaltainen tunne jotain asiaa tai henkilöä kohtaan

Viha voi perustua vihan kohteen pelkoon tai aiempiin kielteisiin kokemuksiin kohteesta tai jostakin siihen yhteydessä olevaan. Monesti vihaa kuvaillaan rakkauden tai ystävyyden vastakohdaksi, mutta rakkauden vastakohtana pidetään usein paremmin välinpitämättömyyttä, sillä vihan vallassa olevat voivat olla hyvinkin tiiviissä suhteessa toisiinsa. Välinpitämättömyys taas ei kosketa millään tavalla.

Vihaa pidetään kielteisenä tunteena, sillä se on pohjimmiltaan tuhoava voima ja voi johtaa väkivaltaan tai muunlaiseen aggressioon. Voimakas ja intohimoinen viha voi johtaa hallitsemattomaan käytökseen. Jotkut muutkin tunteet, kuten pelko, voivat johtaa väkivaltaan, aggressioon ja hallitsemattomaan käytökseen.

Loma Loma!

VAKAVA-kokeesta tuli hirmuiset 55,25 pistettä. 50 pistettä puuttui jatkoon pääsemisestä. Nehän olisi tulleet siitä että olisin opiskellut sen typerän laskukaavan ylisukupolvisesta köyhyydestä. Olin kuitenkin hirmu tyytyväinen tulokseen ja ehkä jaksan lähteä avoimeen opiskelemaan erityispedagogiikkaa :)
Hain myös luonnonvaratuottaja-koulutukseen Tuorlaan. Tämäkin sellainen, että en mä oikeasti lähiopetukseen pysty osallistumaan, mutta jos verkossa saan opiskella, niin mikäs siinä. Lähihoitaja-luonnonvaratuottaja-erityisopettaja-artesaani kuulostaa vaan niin hienolta.

Lasten/lapsen kanssa on ollut eri jännää. Nyt aion todellakin raahata tämän tutkimuksiin. Näköjään tukea ei saa muuta kuin diagnoosilla. Mistä päästäänkin tähän, että kuinka tuhottoman typerää byrokratiaa tarvitaan pieniin aputoimiin. Mitä hittoa. Voiko olla niin että monta työtuntia psykologilta, tulee halvemmaksi kuin muutama käynti toimintaterapeutilta tai joltain muulta toiminnanohjaajalta? Noh. Pitäähän ihmisten johonkin työllistyä, niin miksi ei sitten byrokratian rattaisiin.

Mulla alkoi loma! Enkä jaksa edes olla pahoillani siitä että olen työtön. Työllistänhän nyt niitä byrokratian rattaissa olevia oikein huolella tämän pari kuukautta, kunnes toivottavasti pääsen töihin taas. Sain heti hoidettua niitä asioita, mitä en töiltä ja väsymykseltä, ole ehtinyt hoitamaan. Auto on katsastettu ja ensi viikolle on jo varattu korjausaika. Katsastus jännittää aina enemmän, kuin lasten kevätjuhlat (joihin en muuten osallistunut tänä vuonna), mutta hylkäys ei tullut yllätyksenä. Pelkään aina että pientä sinistä sattuu, kun katsastusmies kolistelee. Taidan olla hiukan sekaisin.

Olen lukenut nyt aspergerista, kokemusasiantuntijoilta. "Suruvaippa" (Anne Lintunen) avasi silmiä. Kylläpä oli samanlaista oirekuvaa, kuin tyttärellä. Ainoa mikä ei sovi Aspergeriin on sarkasmintaju. Yleisesti ottaen AS-ihmiset eivät tajua sarkasmia, vaan ottavat sanat kirjaimellisesti, mutta tyttäreni on sarkasmin mestari! Mistä lie oppinut... Mitä jos tämä onkin ihan uudenlainen oirekuva. Sukulaisia kuin laajemmin ajattelee, niin tässähän on kyse Sarkastisesta autismista? Voisiko joku ystävällinen tutkia asiaa? Lisäksi luen "Toisin"-kirjaa, Paula Tilliltä, ja mietin monessa kohtaa että mites se oma Asperger :D

Onneksi huomasin tämän... Että voin hyvin tarkkaan miettiä mitä selitän. Mulla on tänään treffit!

T. Emo, joka pelkää autonsa puolesta, rakastaa totuutta ja laukoo sen mielivaltaisesti sopimattomissa tilanteissa

P.S. Jos suvulla on joku periytyvä poikkeavuus, niin haluan että saan kunnian nimetä sen, koska ensimmäisenä tämän diagnosoin! Sarkautismi?

P.S.S. Unen Palladium lyhennettiin joskus aikoinaan Pa... Tää on mun nimimerkki...(ja tämä menee ihan yli kaikilta paitsi enkeliltä, mutta avaan unennäköä joskus kun jaksan)