Vuosi ostamatta mitään

Tässä kun on ollut pään kanssa jumissa, niin saa uskomattoman hyviä ideoita, ihan puskista.. Aamulla heräsin ja ajatus vaan hyppäsi päähän. Selkeästi ja toteuttamiskelpoisena. Koska mä olen masentunut, olen muuten tavannut uusia ihmisiä samalla "diagnoosilla", olen todella, todella vähään tyytyväinen. Tautiluokitukseen kuuluu ettei mikään kiinosta, eikä mitään halua. Tämähän on loistava tilaisuus toteuttaa "vuosi ilman ostamista"!

Koska pää toimii vielä jotenkuten, tajusin että mulla on lapsia. Lapsia joilla on tarpeita. Facebookissa pyörii helvetisti kuvia "fidget spinnereistä". Mä olin, että joo... Tämmönen työkalu pitää kaikilla olla, kunnes tytär tuli selittämään, että haluaa sellasen härpäkkeen mitä pyöritellään ja kaikilla on se. Se on stressi lelu. Ooookei.. Eli kyseessä onkin helvetin hyvin, onnekkaasti mainostettu lelu. En hommaa. Ostakoot itse.

Seuraavaksi hiffasin, että mites ruoka. Viimeksi kaupasta lähti kuusitoista litraa maitoa, eikä ole edes koko kööri kasassa (mä toivon että ensi viikolla on tästä satsista edes osa jäljellä). Pitääkö tässä tehdä jotain laskelmia ja suunnitelmia, että kuin paljon saa ostaa ja mikä on tarpeeksi? Miten sellaseen jaksaa masentuneena? Entäs dieseli? Mä haluan liikkua täältä kehäkolmosen sisäpuolelta ihmisten ilmoillekin! Sitten se välähti. Jos on tarkoitus olla vuosi ostamatta, niin sehän ei sulje pois lahjoituksia, lainaamista ja varastamista. Mä voin mennä St1:lle ja pummia itselleni muutaman litran dieseliä?

Ja ruokaa.. Mites ruoka? Siitä tää idea vissiin lähti muhimaan... Sain lahjoituksena tädiltä TAAS kasan vehnäjauhoa ja sämpyläjauhoa... Mä en vaan osaa tehdä leipää.. Tai siis osaan. Se on pahaa. Enkä ole muuten jaksanut kauheesti harjoitellakaan. Siinä kun yritin änkeä pusseja ja nyssäköitä kaappiin, mietin että me pärjättäis vuosi tällä mun "hätävaralla".. Suosittelen kaikille asumista isoäidin nurkissa. Etenkin jos isoäiti on nähnyt pula-ajan. Hernaria ja lihaa purkissa. Papuja, pähkinöitä, siemeniä. Tietääkö joku mitä spelttijauhoilla voi tehdä? Marjarouheita, mausteita.. Plääh.. Vuosi niin että ostaisi vaan maitoa? Ja paskat. Kai nuo tottuis tuohon maitojauheeseen? En kerro monta purkkia löytyy.. Ehkä ei ihan vuoden tarpeiksi. Pakastimessakin on puolen vuoden satsi ruokaa...

Mä voisin tehdä sen. Se olisi jopa suotavaa. Mä haluaisin kyllä haastaa muutaman muunkin tähän projektiin. Ystävän joka tekis meille aikuisille ja lapsille vaatteet. Toisen joka löytäisi varastoistaan kaikille kengät, jos vuoden aikana sattuis tarvitsemaan. Hyvän porukan jonka kanssa tyhjentää metsä syötävästä. Yhdessä olis helpompi kuivattaa, säilöä, pakastaa ja innostua. Lasten leluja ja vaatteita vois kierättää perheestä toiseen. Yksi ystävistä valmistaisi kosmetiikkaa ja voisi hädän iskiessä lainata ryppyvoidetta... Joo.. Yhteensä laskettuna meillä on varmasti kaikki mitä ihminen voi elämältään haluta.

Miksi tällaiseen projektiin pitäisi ryhtyä? Pelastaakseen maailman. Haastaakseen itsensä. Säästääkseen valuuttaa. Huomatakseen mitä tarvitsee. Hassua. Mä haluan nyt tehdä laskelmia (henkisestä kapasiteetista) ja jatkaa tätä haluttomuutta mikä mulla on. Siitäkin voi näköjään tehdä tavoitteen.

T. Emo

P.S. Mä olen kokeillut ystävän innostamana aikaisemmin "älä osta mitään"- kuukautta. Voi helvetti niiden löytöjen määrää. Mä niin retkahdin ja niin shoppailin... Sama juttu "sokerittomalla". Mä en ole mikään sokerin suurkuluttaja. Paitsi silloin. Havahduin karkkipurkin ääreltä ja mietin, että miks vitussa mä syön karkkia? Ai niin. Se sokeriton... Eli vuosi ilman ostamista... Jei! Helvetinmoinen haaste, mutta ei voi tulla parempaan saumaan. Jos mä löydän haluamisen ilon, niin eikö se ole merkki mielialan paranemisesta :P Annan luvan itselleni retkahtaa. Mä olen siinä kauhean hyvä

P.P.S. Paheista puheenollen. Mistä hitosta mä keksin itselleni ilmaista nikotiinia... Tietääkö kukaan miten tupakkakasvista uutetaan nikotiininestettä?

Runo masennuksesta

Yksinäisyys, Syyllisyys
Mä olen miettinyt paljon. En jaksa enää lukea. Katselen leffoja joissa ihmiset hyppää katolta ja olen hämilläni siitä, ettei itseä huvita ollenkaan hypätä. Ei huvita tehdä mitään. Jos voisin, niin nukkuisin vuorokauden ympäri. Tavallaan kai voisikin. Nyt on pienet tytöt isällään ja kyllähän nuo isot pärjää nyt muutenkin..

Viha, Suru
Mä haluan nukkua. Nousen kuitenkin ylös ja juon kahvia. Kirjoitan unikirjaan: "Näin unia. En vain muista millaisia". Viime viikon unista, muistan kaksi. Ne vasta olivatkin unia. Pyysin ohjausta ja sain niin outoja välähdyksiä, ettei tosikaan. Ihmiset jotka valvemaailmassa luulen tietäväni joksikin, olivat empaattisia ja inhimillisiä. Alitajunta ajattelee omituisia. Herättyäni itkin. Toinen lempipuuhani nykyään. Miksi unet sanovat näin kun totuus on "kusta ja paskaa". Jos alitajunta on niin helvetin positiivinen, miksei se valu ylitajuntaan?

Väsymys
Mä olen niin väsynyt. Ja tämä on varmasti, ehdottomasti hyvä juttu. Nyt kaikki draama elämästä on poissa. Kaikki se minkä takia "pitää jaksaa". Nyt on vain minä ja pohjaton tyhjyys. Ei jaksa suunnitella tulevaa, ei jaksa vatvoa "mitä jossia", ei jaksa "kehittää" itseään, ei jaksa huolehtia toisista, ei pysty, ei kykene. Ei halua.

Pelko
Välillä joku kuiskaa korvaan, että olet sairas. Sulla on parantumaton aivokasvain ja vähintään MS-tauti... Joo. Saattaa olla. Sukuvika. Ei haittaa. Parempi kuolla hitaasti kituen, kuin elää tuntien. Sitten taas itken. Löytyyköhän sisältä mitään, ketään, joka ottaisi syliin ja lohduttaisi.

Ylpeys, Häpeä
Kukaan ei saa ikinä tietää että tunnen näin. En kestäisi, jos joku ajattelisi että olen heikko. Mähän olen selvinnyt vaikka mistä. Vai olenko sittenkin epäonnistunut kaikessa.

Luovuus
Tämä on runo.

Toivo
Ja tämä on toivottavasti alku johonkin kauniimpaan.

Sitkeys
Menen käymään sukulaisilla. Suunnittelen yhdessä ystävien kanssa "hortoilua". Herään aikaisin, menen nukkumaan aikaisin. Etsin seuraa. Kirjoitan ylös, etten unohda. Nauran, vitsailen, haastan itseni. Laitan pihaa. Juttelen naapureiden kanssa ja autan ja pyydän apua. Paijaan ja hoivaan kissoja... Peläten samalla että jaksaminen vain loppuu. Ei ole onneksi parveketta.

Rakkaus
Jossain sisälläni on se ihminen, joka elää rakkaudella ja ilolla. Kaivan sen ylös.

T. Emo

Oman jaksamisen ylläpitäminen/priorisoiminen

Mä olen taas lukenut... Ilana Aalto- Paikka kaikelle. Vähän niinku Konmari, mutta tohtorin kirjoittamana :) Eli hitokseen paljon parempi. Oli ihana lukea järjestämisestä historiallisesta, feministisestä, ekologisesta, taloudellisesta ja käytännöllisestä kuvakulmasta. Konmari on helppoa luettavaa ja sen luettua on helppo laittaa asiat vain tapahtumaan. Tätä yksinkertaiset vietit tarvitsevat. Ilana Aalto taas osasi avata kaikkea sitä mitä koti kertoo ihmisestä kuitenkaan syyttelemättä ja osoittelematta.  Sain paljon tukea omille ajatuksille ja kun fiksu, feministinen tohtori kirjoittaa, niin kaikki kolahtaa ja kaiken täytyy myös olla faktaa.. Eikö? Tiesittekö että kun tehtaat pystyivät tuottamaan esimerkiksi parissa kuukaudessa kaiken tarvittavan kangasmäärän, elämä olisi voinut mennä aivan toisille raiteille. Jossain on aivan oikeasti mietitty työajan lyhentämistä jo 1920-luvun lopulla??? Ketä tämä ei inspannut? No yritysjohtajia. Jos työväestöllä (lue orjilla) on "liikaa" vapaa-aikaa,ne penteleet alkavat AJATTELEMAAN! Miten tää kuulostaa niin hirmu tutulta? Onko jossain päin maailmaa peräti pidennetty (yritysjohtajan toimesta) työpäivää? Ei kai... Ei kai enää nykyään kun ihmiset ovat niin valistuneita. Mikä oli ratkaisu ongelmaan? No tietenkin lisätä kulutusta! Jos puolen vuoden työ riitti nykyisellään koko vuodeksi, niin kulutus piti kaksinkertaistaa. Tietenkin. Hyvin loogista. Miten tämä sitten tehtäisiin? No hitto Mainoksilla! Luodaan turhia tarpeita ihmisille ja kulutus kaksinkertaistuu. Ainoat pikku miinukset tässä ovat ekologinen kestämättömyys, pidemmät työpäivät (pitäähän sitä paiskia töitä, että voi maksaa kaikki ne munankeittimet, kapselikeittimet, leipäkoneet, mönkijät ja macajauhot), ajan puute, elämän hallinnan menetys ja luokkaerojen kasvu. Unohtamatta kuitenkaan sitä että Suomessa jopa köyhimmällä on mahdollisuus hautautua tavaravuoren alle. Ihmisten arvostus tavaraan on laskenut sitä mukaa kun tavara on lisääntynyt. Onko edes tyhmää. Kuka tässä voittaa?  Tulorajojen alapuolella sinnitelevälle ihmiselle (niinkuin allekirjoittaneelle) voisi olla helpotus huomata, että kaikkea ei tarvitse saada. Ja oikeastaan minulla on jo tarpeeksi. Jos vielä voisi ulkomaailman sulkea pois päästänsä ja keskittyä elämään. Masennusta ei helpota tunnistaa itsessään koneiston vaatimukset. Ne tulevat ympäriltä kuin luteet. Ainoa helpotus on tieto siitä ettei kukaan täältä selviä hengissä (toistaiseksi) ja todennäköistä on että viimeiset ihmiset maaplaneetalla tukehtuvat omaan paskaansa.  Loppukevennyksenä yritykseni helpottaa eksistentiaalista olemisen tuskaa: Oma vapaamuotoinen selvityksesi yllämainitusta työttömyysturvaasi koskevasta asiasta:

Hei. Aloitin yrittäjänä 15.3.2016. Samalla kun perustamisilmoituksen laitoin mieheni ilmoitti haluavansa erota. Olen tässä vuoden verran kipuillut muuton, lasten vaikeuksien ja oman jaksamisen rajoilla. Minulla on kotipalveluyrityksessäni kaksi asiakasta, kerran viikossa toinen ja toinen kerran tai kaksi kuukaudessa (isoäitini). Viime kesänä yritin jakaa käyntikortteja ja mainostaa, mutta laihoin tuloksin. Haen nyt kokopäivätöitä tai puolipäivätöitä tai ihan mitä vaan, mutta haluan pitää nämä kaksi asiakasta. Tällä en kuitenkaan elä. Päinvastoin. Minulla ei ole tarkoitus kasvattaa näillä vajavaisilla resursseilla toimintaani ja jos joudun laittamaan toiminimeni pois olen myös valmis sen uudelleen ottamaan käyttöön, koska tunnen että asiakkaani tarvitsevat minua. Ehkäpä tarvitsen oman pääni kanssa myös heitä. Nyt toivoisinkin hiukan joustoa tähän sivutoimisen yrittäjyyden tulkintaan, se kun on mahdollista näin tulkita kuulemma vain jos olisin ollut 10 kuukautta työssä samalla kun pidän yritystäni tai kokopäiväisenä opiskelijana. Voitte tehdä kielteisen päätöksen ja sen seurauksena lopetan yritystoimintani kokonaan ja mummot jäävät ilman huolenpitoa, minä masennun ja hyppään parvekkeelta, lapseni syrjäytyvät, entinen mieheni syyllistyy ja alkoholisoituu ja joutuu työttömäksi. Tai sitten voitte tehdä myönteisen päätöksen ja minä selviän keväästä, saan mukavan työpaikan ja jatkan mummojen passaamista ja heidän sukulaisensa voivat jatkaa rauhassa töitänsä ja ovat tyytyväisiä. Kiitos kun kuuntelitte ja toki ymmärrän että byrokratia on byrokratiaa, mutta vuosi on ollut kamala. Liitän tähän kirjanpitäjän tekemän tasekirjan. Olen myös poistunut ALV-rekisteristä ja YEL-vakuutuksen piiristä. Tämä huomioittakoot yrittäjyyden sivutoimisuuden osoituksena. Näistä tiedoista voin laittaa asiakirjat pyydettynä. Ja kyllä. Tunnen syyllisyyttä siitä että edes ajattelen saavani työttömyysturvaa. "Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene töihin", kuulen rakkaiden sukulaisteni ja ystävien huutavan. Vastaukseni paheksujille on: " Olen alkanut filosofiksi ja koska kukaan ei palkkaa filosofia, on minun pakko turvautua hyvinvointiyhteiskunnan apuun". T. Emo P.S. Yrittäjyyttä harkitseville- Älä hae starttirahaa! Aloita yritystoiminta ollessasi työttömänä, töissä tai kotona hoitamassa lapsia. Älä aloita keskellä muita kriisejä. Se on vaan typerää. Tee mistä saat iloa ja vältä riskejä, tee sitä silloinkin kun ei huvita, luo rutiineja, suojaa selustasi ja pidä yhteyttä läheisiisi (ei ne sulta mitään osta mutta tärkeää tämä on henkisen hyvinvoinnin kannalta), älä luota yhteenkään puhelinmyyjään, konsulttiin, viranomaiseen, lakimieheen... Kaikki aina kirjallisena...hmm... mitä vielä. Ai niin! Muuta maailmaa paremmaksi kaikille! Älä edes ajattele sitä hiton laatikkoa. P.P.S. Filosofiksi alkaminen ei ole oma keksintö. Enkelini mielestä "Maailma tarvitsee enemmän filosofeja!", joten tässä ollaan. Ilman koulutuksen tuomaa taakkaa :) (mikä Ilana Aallolla muuten on... Teki tohtorin väitöskirjansa isyydestä) P.P.P.S. Mä ajattelin vielä nousta suosta jonka olen itselleni kaivanut. Ideoita otetaan vastaan.

Masennuksesta vol 2

Terve!
( tai sairas... vanha vitsi. Tiedän)

Tein depressiokyselyn ammatinvalintapsykologilla tällä viikolla. Meni lievän ja kohtalaisen rajalle...yhdellä pisteellä.. Ja osasyynä se etten kehdannut laittaa ihan todenmukaisia tuntemuksia paperille. Sehän voisi pitää mua hulluna. Noh.. Oli kuitenkin yllättävää, että testin mukaan ylipäänsä olisin masentunut. Vuosi sitten tämän olisin uskonut, mutta en nyt. Mähän jaksan tehdä ruokaa ja siivota.

Googlasin tietty testin ja tein kotona uudestaan. Samalla klikkailin sivulle auenneita oma-apu-linkkejä. Jaa... No mä teen kaikkea. Paitsi puhu ammattiauttajalle. Samalla mietin, että mitä jos masennus on niin salakavala, että tuleekin hiipien. Säikähdin aamulla, kun heräsin tajuttoman väsyneenä, pää ja niskat kipeinä. Onko tää jotain psykosomaattista? Vai johtuuko alkavista kuukautisista? Jokainen nainen tietää sen typerän alakulon ja kolotukset, jotka alkavat joskus jopa viikkoa ennen H-hetkeä. Vai tietääkö? Sitten mietin, että missä vaiheessa nämä oireet on helpottanut? Hmm. Viikko taisi olla oireetonta aikaa. Onko se normaalia? Johtuuko tämä yöllisestä herätyksestä? Mitä jos sekoan? Mitä jos minulla on joku vakava tauti?

Puhuttuani oman henkilökohtaisen Enkelini kanssa, aloin kirjoittaa ajatuksia ylös (tähän) ja tajusin että näin se mieli toimii. Ensin on pieni ikävä tunne vatsanpohjassa, sitten nukut huonosti yhden yön, koska saat omituisen tunteita herättävän puhelun, ja alat vatvomaan. Seuraavaksi vahvistuvat kaikki negatiiviset aivoradat, koska et huomaa vatvomistasi kun olet nukkunut huonosti. Sitten seuraavana päivänä vatvot vähän lisää ja seuraavaksi normaalista, ihmiselämään kuuluvasta alakulosta (joka johtuu elämässäsi tapahtuneista kriiseistä) tuleekin MASENNUS.

Mutta ei hätää. Aivot ovat plastiset ja elämä on kummallista. Lopeta vatvominen, katso romanttisia komedioita, syö hyvin, laula, kirjoita, maalaa, ihastele aurinkoa, anna itsellesi anteeksi epätäydellisyys, jaa ohje muillekin ja voi paremmin! Ja varaa aika ammattilaiselle, että voit puhua pääsi sisällön auki ilman ennakko-odotuksia...

Typeriä asioita mistä tuntee syyllisyyttä
- huonosti töitä
- ei jaksaisikaan enempää töitä
- en vieläkään tiedä mitä teen
- en ole tarpeeksi hyvä äiti (hyvää äitienpäivää)
- olen kiittämätön tytär
- en ole pitänyt yhteyttä kaikkiin ihmisiin joihin haluaisin
- en ole saanut projekteja valmiiksi
- en ole priorisoinut projekteja
- en ole palauttanut naapurin ruuvareita
- en ole liikkunut tarpeeksi
- en ole tiskannut
- en ole laittanut taimia esikasvamaan
- en ole tarpeeksi läsnä
- en ole meditoinnut tarpeeksi
- olen liikaa puhelimella
- en kehtaa laittaa kaikkia syitä julkisesti (tästäkin voi tuntea syyllisyyttä)
- en pystynyt elämään ilman sosiaalista mediaa (kuinka kauan ihmiset on nauranut Pekka Poudalle?)
- en ole ihan varma onko kaikki syyt typeriä
- olenko nyt huono ihminen kun en tee näille asioille jotain
- tunnen syyllisyyttä siitä että tunnen syyllisyyttä
- tunnen syyllisyyttä siitä että syyllisyyden tunne alkaa helpottamaan kun niitä listaa

WTF?

T. Emo

P. S. Mä luulen että kirjavalinta tähän väliin ei ollut paras mahdollinen-- Idiootit ympärilläni- kuinka ymmärtää muita ja itseään... Mä tunnen syyllisyyttä kun katson tota otsikkoa...
P.P.S. Voiko syyllisyyttä tuntea myös siitä ettei koe olevansa tarpeeksi masentunut siitä sanomaan? Voi jeesus sentään. Enhän mä voi olla masentunut, kun kerta pystyn siitä kirjoittamaan... Voiko pää räjähtää ajatuksista konkreettisesti?

Kuinka saat toiset omalle kannallesi (10-12)

Periaate 10- Vetoa jalompiin vaikuttimiin
Tämä periaate meneekin sitten omissa silmissä sinne manipuloinnin puolelle. Ehkä johtuu kyynisyydestä ihmisiä kohtaan, koska ei kai se paha ole jos sanoo vaikka toiselle, että en usko että sinä lintsaat huomenna töistä, koska öö.. mikäs olisi jaloa.. Koska olet luottamuksen arvoinen ja lupasit hoitaa työsi kunnialla loppuun..mutta jotenkin.. Onkohan mulla joku trauma tästä? Onkohan mun jaloihin vaikuttimiin törkitty jo liikaa? Mitä jos vastapuolella ei ole mitään mihin vedota?

Periaate 11- Dramatisoi ideoitasi
1937 olis ollut dramatisointia heittää power point- esitys. Nykyään tuntuu että mainosmiehet käyttää dramatisointia jo ihan liikaa, eikä se enää vaikuta. Ehkä.. Pitäis olla jotain tosi tylsää, mikä eroaa valtavirrasta.. Niinku ovelta ovelle kauppias ruskeassa jakkupuvussa :)
Mä kyllä tykkään hyvistä puhujista.. Ja niillä hyvillä puhujilla on aina vähän lapinlisää jutuissaan. Mä en vaan vakuutu (enää) kenenkään jutuista. Hassua

Periaate 12- Esitä haaste
Ihmiset tykkää olla parempia kuin toiset. Ne tykkää siitä että joku heittää "Tähän hommaan kyllä tarvitaan todella asiantuntevaa ihmistä"-kortin. Taaskaan en tiedä miten se itselle toimisi. Ei hyvin.. Sanoisin että onnea etsintään ja vilkuttaisin mennessäni. Pidän haasteista, jotka olen itse valinnut.

 Onkohan tässä osiossa jotain minkä nykymaailma on hektisyydellään pilannut. Nämä periaatteet tuntuvat kaikkein tyhjimmiltä. Enkä sano etteivät toimisi. Varmasti toimivat ja vaativat samalla kaikkia edellisiä periaatteita taustalleen. Palkkasotilaan jalommat vaikutteet, eivät ehkä ole samanlaisia kuin pasifistisella koti-isällä?

Tässä oli elämänhallinnan ohjeita vuodelta kaks ja nakki. Ja kas kummaa. Mikään ei ole muuttunut. Ystäväni sanoi, että eikö empatian ja toisen kuuntelemisen pitäisi olla itsestäänselvyyksiä? Eikö? Silti näitä samoja asioita on kaikki "onnellisuus-opukset" pullollaan. Miksi? Miksi on niin vaikea käyttäytyä kuin aikuinen ihminen? Miksi me olemme ahneita, itsekkäitä ja itsepäisiä? Mitä hyvää siitä on seurannut? Kuka on onnellinen ollessaan ahne? Itsekäs? Jumissa oman mielipiteensä kanssa? Ilman empatiaa, ystävällisyyttä ja sisäistä rauhaa? En minä ainakaan. Voiko ihminen joka on ahne, olla tyytyväinen itseensä? Mitä jos ahneus lähteekin siitä ettei anna itsensä olla täydellinen sellaisena kuin on? Vajavaisena, haavoittuvana, sairaana, kuolevaisena. Jos en minä saa olla tätä niin ei saa kukaan muukaan! Taistelua kuolemaa ja kuitenkin elämää vastaan?

T. Emo

P.S. Aiheen vierestä- Radiosta kuulin HAM:n loistavasta näyttelystä Kimmo Modig- Siksikö olen paperia. Ehdottomasti ajattelemisen aihetta itse kullekin!! Mä taidan olla rakastunut... Ja totaalisen rikki revittyä paperia...

Parasta mitä taiteilija voi tehdä, on alentaa standardeja, ja vaatia itseltään ja muilta vähemmän
-Kimmo Modig

Kuinka saat toiset omalle kannallesi (7-9)

Periaate 7- Anna toisen tuntea että idea oli hänen
Miehet... Jos mä olisin tienyt tän periaatteen niin mun elämä olisi ollut paljon helpompaa... Olisi pitänyt vaan pitää turpa kiinni ja olla sanomatta, että "sitä mä olen tässä puoli vuotta yrittänyt sanoa". Ja sama toisinpäin. Kyllähän sitä ottaa oman idean paljon innokkaammin vastaan! Ja mitä siinä olisi edes hävinnyt. Tätä tekniikkaa voi käyttää, myös antamalla pieniä vihjeitä toiselle, jos on tietävinään ratkaisun asiaan X. Ihmiset haluavat toimia omien aatteidensa mukaan ja pidämme siitä kun meiltä kysytään mielipidettä, toiveita ja ajatuksia. Hmm.. Aikaa vievempää kuin komentaminen ja valmiin idean esittäminen, mutta ihan varmasti myös hedelmällisempää...

Periaate 8- Yritä vilpittömästi katsella asioita toisen näkökannalta
Tätä. Täytyy. Harjoitella. ... Hitokseen vaikeeta. Että niinku pitäis puhua ottaen huomioon mitä toinen haluaa kuulla ja sitten toinen voi olla valmis kuuntelemaan minunkin mielipiteeni. Mä tykkään sanoa asioita suoraan. Joskus liiankin suoraan. Saattaa olla että täytyy ottaa se kuuntelemisen periaate käyttöön ja vaan pitää turpani kiinni. Voisin vaikka kysyä itseltäni, että miksi tämän toisen pitäisi tehdä niinkuin sanon?
Joskus mä en vaan puhu samaa kieltä. Miesten ajatuksen juoksua on erityisen vaikea seurata. Ja naisetko muka on vaikeita? Mä alan pikkuhiljaa kallistumaan siihen suuntaan, että täytyy vaan luovuttaa.

Periaate 9- Suhtaudu myötätuntoisesti toisen ajatuksiin ja toivomuksiin
Kun toinen haluaa olla vilpittömästi hankala, niin siinä on joku ihan pätevä syy takana. Onko? On. Jos olisin tuo toinen, tekisin aivan samalla tavalla ja silloin voin myös ymmärtää. Tai ainakin yrittää ymmärtää. Tässä oli myös konkreettinen neuvo mitä sanoa toiselle:"Jos olisin sinä, olisin tehnyt täsmälleen samalla tavalla". Eikö? Siis jos saisin toisen ruumiin, historian, ajatukset ja tunteet, niin todellakin olisin tehnyt näin. Seuraavan kerran, kun joku (arvatenkin joku lapsistani) haukkuu minua tyhmäksi, sanon juurikin näin. Samalla aion yrittää ymmärtää, että mikä osa hänen elämästänsä on ajanut toisen minua haukkumaan. Eikö ole jo typeryyttä sanoa ettei noin saa sanoa tai et voi sanoa noin. Meni jo ja loppu riippuu vastaanottajasta.

Nämä kolme periaatetta on vaikeita. On vaikeaa ymmärtää toista, jos ei vaan ymmärrä. Ja silloin on vaikeeta olla myötätuntoinen vaikka kuinka yrittäisi. Ei riitä kahden käden sormet laskemaan niitä kertoja, kun olen tahtomatta loukannut toista. Verisesti. Ja ihan hyvä niin. Täytyy ottaa tämäkin "itsemyötätunto"-harjoituksena.

T. Emo

P.S. Myötätuntoa itselle Depressio-kysely. Ei tullut ihan täysiä pisteitä, mutta suositus pitkästä lenkistä (ja tämän vitsin tajuaa vain harvat)

Kuinka saat toiset omalle kannallesi (4-6)

Periaate 4- Aloita ystävällisesti
Vau. Olemalla ystävällinen saa enemmän aikaan kuin komentamalla. Kuka ihme on opettanut mulle lastenkasvatusta ja mä just keksin miksi armeija (ihan sama minkä maan) on niin huonosti toimiva.. Aina ne onnistuu pommittamaan vääriin kohteisiin. Ihan niinku minäkin. Ja tähän suurieleiseti Lincolnia lainaten (kyllä mä uskon että meidän Sakkekin jotain yhtä fiksua suustansa saa joskus ulos. Carnegie on muute Lincoln-fani):
"Vanha ja koeteltu menetelmä sanoo, että "pisaralla hunajaa saa pyydetyksi enemmän mehiläisiä kuin kannulla sappea". Samoin on ihmisten laita. Jos haluat voittaa jonkun puolellesi, saa hänet ensin vakuuttuneeksi siitä, että olet hänen vilpitön ystävänsä. Siinä on pisara hunajaa, johon hänen sydämensä tarttuu;ja sydän on, sanokaa mitä sanotte, suora tie hänen ajatuksiinsa"
Nyyh. Melkein itku pääsee. Huomatkaa että kun vakuutetaan, joku siitä että on hänen ystävänsä, kyseessä ei ole vilpillinen selkään puukotus. Ystävällisyys toimii vain niin kauan kuin olet vilpitön. Itse jotenkin käsitän koko kirjan ajatuksen niin että se kannustaa olemaan parempi ihminen, ei manipuloimaan muita saadaksesi jotain mitä luulet tarvitsevasi.
 Surullista kyllä..tätä mahdollisesti käytetään manipulointiin, mutta siitä ei koostu kumpikaan mitään. Toinen ehkä saa haluamansa, mutta huomaa taas elämänsä olevan tyhjää ja yksinäistä ja etsii seuraavan kohteen.

Periaate 5- Saa toinen sanomaan "kyllä, kyllä" heti alkuun
Konkreettinen neuvo. Kysy ensin jotain johon toinen mielellään vastaa "Kyllä". Korosta niitä asioita missä olette samaa mieltä. Tämä on kuulemma Sokrateen salaisuus. Positiivista psykologiaa. Ihmisen mieli kun on niin jäykkä, että se ei ihan helpolla luovu kannastaan. Meillä se toimii niin että kysyn lapsilta että haluavatko jälkiruokaa? Innostuneen "Joo!!" huudon jälkeen, sanon että syökää perunanne, niin saatte jälkkäriä... Tai siis toimii ja toimii. Useimmiten ruokaan on tullut iso ei jaYök ja sitten ei mitkään jälkiruoka-maanittelut enää toimikaan. Ja päädyn peruuttamaan karkkipäivän. Note to self- Kysy eka jälkiruoasta.

Periaate 6- Anna toisen pitää huoli puhumisesta
Kysy kysymyksiä ja anna toisen puhua suunsa puhtaaksi. Tässä mä olen hyvä. Tai ainakin luulen niin. Ja se ei johdu siitä että haluan saada jotain aikaiseksi, vaan siitä että Mä en vaan tajua! Monesti asiat on tietty mennyt johonkin suuntaan.. Ehkäpä kyse on myöskin kysymysten tyylistä. Ei ole kauhean rakentavaa kysyä "Miksi et tehnyt sitä tai tätä?" ja äänensävy on sitten "Miksi hitossa et tehnyt tätä!"... Juu.. Kyllä mä osaan kysyä rakentaviakin kysymyksiä, kuten "Mikä on elämän tarkoitus?" "Kumpi tuli eka? Muna vai kana?" "Ja jos maailmankaikkeus on pelkkää energiaa, niin mihin mä menen kuoltuani?" "Jos aivojen ohjelmointi meni pieleen jo syntymässä, niin tuleeko musta ikinä normaali?" "Mikä on normaali?".. Näistä saa hyvin lyhyitä keskusteluja aikaan, puoli neljältä aamulla..ihan vaan note to self...

T. Emo

P.S. Vihamies on paras ystävä. Hän kertoo sinusta aina enemmän totuuksia, kuin tuhat ystävää ja jos pääset kaunan ja katkeruuden yli, niin voit vahingossa kasvaa ihmisenä.

P.P.S. Karismamyytistä opin, että armeija toimii sen takia kun siellä on puvut ja prenikat... Kasvattaa karismaa, kun majurilla on parempi puku kuin upseerilla (mä jotenkin muistelen että majuri on "korkea-arvoisempi"). Opin myös että "mystisiä karismataitoja" voi käyttää pahaan... Hitler, Mussolini, George W. Bush (mä en kyllä ikinä nähnyt sen karismaa ja kirjassa tää hemmo on esitetty hyviksenä...ilmankos en tykännyt kirjasta..) ja laittaisin listaan vielä jonkun tulevaisuuden Gurun... vaikka Trumpin. Onko sillä karismaa? No samaa sarjaa kuitenkin... Jännää. Kaikki miehiä.. Ootas hetki... Kleopatra.. Katariina Suuri.. Se tyyppi jenkeissä..ootas.. Condoleezza Rice.. Kyllä naisiakin löytyy.. Moni tuntuu olevan myös sitä mieltä, että äiti Teresa oli suoraan saatanasta

Kuinka saat toiset omalle kannallesi (1-3)

Periaate 1- Ainoa keino väittelyn voittamiseksi on välttää sitä
Tää on yks mun lemppari. Mä olen kuulemma helvetin huono väittelemään (mä intän) ja sain lainaksi kirjan "Väittele viisaasti". Tajuttoman tylsä kirja. Täynnä kaavoja, vaikeita sanoja ja tylsiä esimerkkejä tylsistä väittelyistä. Tästä lähin mä en edes intä. Sanon vaan, että olet oikeassa. Väittelykirja taisi olla johdatusta akateemiseen väittelyyn, mikä pitää tietyissä oloissa hallita. En kyllä tajua että mitä tekoa sillä on tosielämän kannalta. Se elämä missä on oikeita ihmisiä, oikeiden ongelmien kanssa. Se elämä missä otetaan empaattisesti huomioon toinen. Se elämä hyötyy enemmän konfliktien sulavasta välttelystä? Carnegien kirjasta taas löytyi erään pariskunnan loistava sääntö:"Jos toinen huutaa, toisen on kuunneltava- sillä jos kaksi huutaa, yhteys katkeaa ja tuloksena on vain melua ja ikävää sekamelskaa".

Periaate 2- Kunnioita toisen mielipiteitä. Älä koskaan sano:"Olet väärässä"
Luvun otsikko sen kertoo:"Varma keino saada vihamiehiä- ja sen välttäminen". Miten ihmeessä mä olen saattanut edes kuvitella että toisen virheen osoittaminen auttaisi häntä ymmärtämään oman kantani. Sehän on kuin tikari selkään. Nytkin taitaa olla viisainta vaan olla hiljaa. Jos täytyy odottaa bassoa, niin sitten täytyy odottaa.. Ihan sama vaikka sovittu tapaaminen on vartin päästä. Yritä nyt teinille sanoa, että tämä tapaaminen on tärkeämpi kuin basso ja hän on nyt väärässä. Basso on teinille tärkeämpi. Piste.
Ja totta kai joskus sattuu niin että toiselle vaan pitää karjasta, että "oot tampio!". Silloin ei vaan saa odottaa ihmeitä tapahtuvaksi.. Siis toisessa. Luultavasti käytös jatkuu aivan samanlaisena kuin ennenkin, mutta saat itse olla rauhassa. Tadaa!

Periaate 3- Jos olet väärässä, myönnä se heti ja painokkaasti
Pitäiskö tähän samaan laittaa että menin painokkaasti myöntämään olleeni väärässä. No ei..Mutta en inttänytkään.. Lasten kanssa kyllä on aika usein pakko myöntää olevansa väärässä. Välillä painokkaasti. Ehkä se on hyvä tehdä tässä vaiheessa, eikä itkeä sitten aikuisille lapsille, kuinka paska mutsi sitä olikaan.. Eli myönnä se heti! Ja tähän on pakko ottaa lainaus suoraan kirjasta:"Kuka hölmöläinen hyvänsä voi yrittää puolustaa virheitään- ja useimmat tekevätkin niin- mutta virheiden myöntäminen nostaa ihmisen lauman yläpuolelle ja antaa jalon ja ylevän tunteen".. Aivan. Ihan niinku Sipilä...eiku.. Ja ajatella että kirja on kirjoitettu vuonna 1937.. Suomennos on wikin mukaan tullut jo -39.. Pitäisköhän tää laittaa niinq poliitikoille pakolliseks lukemiseks... Ei siinä että asiat muuttuis mihinkään, mutta ei vituttais niin paljon..

T. Emo

P.S. Luin tässä joutessani kirjan karismamyytistä (Olivia Fox Cabane)... Täti kertoo että Carnegien opit on suurimmaksi osaksi vanhentuneita, mutta lainasi silti.. Ja karismamyytti olikin suurelta osin lainattu herra Carnegielta (tai sitten mun aivoissa kaikki vaan linkittyy kaikkeen..yhtenä mössönä).. Lisänä vain "the läsnäolo" ja pukeudu hyvin opetus. Mitäköhän Carnegie sanoisi pukeutumisesta, jos olisi elossa? Miten ihmiset miettivät vaatteita iloisella 40-luvulla? Itse ajattelen että ei kai pukeutumistansa tarvitse muuttaa, jos ei persoonallisuuttaankaan?

Kuusi tapaa joilla saat ihmiset pitämään itsestäsi (toiset kolme)

Periaate 4- Ole hyvä kuuntelija. Rohkaise toisia puhumaan itsestään
Tämä pitää niiiiiin paikkansa. Itseäni ei ole kehuttu hyväksi keskustelijaksi. Suu käy kun papupata. Ystäväni kanssa keskustelin vappupäivänä siitä, että hän oli saanut krediittiä hyvistä keskustelutaidoistaan ja hän kun ei sanonut mitään. Tuskin kuulemma ymmärsi mistä puhuttiin, mutta niin vain sai loistokeskustelijan maineen :) Tähän käy hyvin sanonta, että jos ei ole mitään kaunista sanottavaa, niin pysy hiljaa.
Mindfulnessin sivuvaikutus on vähäisempi puhe. Kun on läsnäoleva niin ei tarvitse sanoa niin paljon. Se on jännää. Siis se että olen meditoinut vuosia ja tämä sivuvaikutus ei ole vielä iskenyt :D

Periaate 5- Puhu toisia kiinnostavista aiheista
Sitten jos et osaa pitää suutasi kiinni, niinkuin allekirjoittanut, niin puhu edes aiheesta mistä toinen on kiinnostunut. Ja hän saattaa kuunnella sinua. Internetti on jännästi avanut silmiäni. Jos olet kiinnostunut chileistä niin kohta sinulla on jo akvaario. Jos olet kiinnostunut luomuruuasta niin kohta sinulla onkin huopatossut. Kaikki linkittyy kaikkeen ja jos sinulla on vaikka myyjänä tarkoitus kaupata jollekin jotain, niin älä aloita siitä. Puhu jostain mistä toinen on kiinnostunut. Vaikka kirjan esimerkkiä käyttäen, koirista, ja kohta sinulla on kaupat tehtyinä. Ei sen takia että tuotteesi on paras ja halvin vaan koska osasit ottaa toisen huomioon ja teit hyvän vaikutelman. Et tyrkytä omaa juttuasi, vaan olet aidon kiinnostunut toisesta. Terveisiä vaan näille liittymämyyjille, joille piti melkein huutaa että helvetti mä en tarvii nopeempaa nettiä ja jotain helvetin viihdepakettia! Lasten kanssa on jo tarpeeksi helvettiä. Jos ne olis kuunnellut mua, niin mulle ois saanut kaupattua vaikka mitä turvaohjelmia ja vaikka samalla hintaa hitaamman netin. Ei enää. Meni jo.

Periaate 6- Saa toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi- ja tee se vilpittömästi
"Karu totuus on, että lähes jokainen tapaamasi ihminen tuntee olevansa sinua tärkeämpi jollakin tavalla, ja varma tie tällaisen ihmisen sydämeen on antaa hänen käsittää, että tunnustat hänen tärkeytensä ja teet sen vilpittömästi".
(Lainaus suoraan kirjasta)
 Eli siis tunnustaisin että joku on mua parempi? What? No aivan. Ihan joka ikisellä ihmisellä on jotain, missä hän on parempi, taitavampi, menestyksekkäämpi, onnekkaampi. Anna toiselle arvo siitä. Mä en tiedä kuinka kivasti tää sopii ihmiselle, joka on itsetuhoinen, eikä osaa antaa itselleen arvoa. Missään. No eipäs! Mä olen hyvä antamaan toisille arvoa. Jei! Mä löysin mun superkyvyn :)

T. Emo

Kuusi tapaa joilla saat ihmiset pitämään itsestäsi (ensimmäiset kolme)

Tässä jatkoa... Unohdin mainita että tämähän jatkuu... Periaatteita on vielä... Nämä on jaettu vielä tähän ja kolmanteen "Kuinka saat toiset omalle kannallesi"- osioon. Siinä on kaksitoista periaatetta ja en ole vakuuttunut ihan kaikista :) Näköjään kaikkein hankalinta hommaa..  Eli Miten saan ystäviä menestystä vaikutusvaltaa, osa kaksi, á la Dale Carnegie:

Periaate 1- Kiinnostu toisista aidosti.
Kuka on ihmisen paras ystävä? Koira. Koira on aidosti kiinnostunut sinusta ja vain sinusta. Kun tulet kotiin vaikka vain roskia viemästä, saat innostuneen ja aidon vastaanoton. Koira ei teeskentele tai vingu että huomaa minut, minä, minä, minä. Koira huomaa sinut ja mitä se saa palkinnoksi? Sinun kiintymyksesi. Tämä on Dalen näkökanta asiaan (ja omani, vaikka en koiraa omistakaan). Kuinka moni yrittää saada ystäviä (vaikka siellä hiton Tinderissä) jauhamalla vain itsestään? Katsokaa minua! Kuunnelkaa kuinka hyvät jutut mulla on! Mä olen DI! (kaikella kunnioituksella rakkaita savon serkkuja kohtaan..) Katsokaa mikä mulla on! Pippeli! Ja koska me kaikki olemme kiinnostuneita ensin itsestämme (myönnä pois. Kun näet ryhmäkuvan, etsit siitä ensin itsesi), paras keino saada ystävällisyyttä osakseen on kiinnostua muista. Jokaisella ihmisellä on jotain yhteistä. Etsi se. Muistan nuoruudesta tapauksen missä sain hyvän keskustelun aikaan piipusta. Sattumoisin minulla oli isoisäni piippu mukana (tuomassa katu-uskottavuutta) ja poika oli myös kiinnostunut niistä. Politiikasta ei puhuttu sanaakaan, koska minä olin mukapunkkari ja hän skinhead :)
Monta kertaa olen jämähtänyt itsesääliin ja huutanut vain mitä minä haluan. Ei hyvä. Ja silti niin luonnollista. Kaikille. Teen sitä jatkossakin, mutta ehkä hankin koiran.
(Menestyvän kirjailijan salaisuus on kuulemma se että on kiinnostunut ihmisistä. Täytyy pitää mielessä)

Periaate 2- Hymyile :)
Lapset osaavat tämän. Mihin se aikuisilta on hävinnyt? Itse syytän tästä "bitch-facesta" geneettistä virhettä. Mä en voi sille mitään. Ja tää on todistettu jossain iltalehden jutussa.. Se on geeneissä. Kyllä hymy kirkastaa päivän ja kyllä mä hymyilen. Puhelimessa voisi olla sellainen sovellus, joka muistuttaa, että hymyile, koska tosiaan näytän vihaiselta, jos en hymyile.
Tässä vielä lainauksen lainaus filosofisesta joulumainoksesta:
Se ei maksa mitään mutta saa aikaan paljon
Se rikastuttaa niitä jotka sen saavat köyhdyttämättä antajaansa
Tekee jokaiselle elämän rikkaamaksi vaikka ilmankin pärjää
Tuo onnea kotiin, hyvää tahtoa kauppaan ja on ystävien tunnusmerkki
Se on lepoa väsyneille, toivoa toivottomille, aurinkoa surullisille ja paras vastalääke vaikeuksiin
Sitä ei voi ostaa, kerjätä, lainata tai varastaa, sillä siitä ei ole hyötyä kenellekkään ennenkuin se on annettu.
Ja jos jouluruuhkan viime hetkillä joku myyjistämme olisi liian väsynyt hymyilemään, voisimmeko pyytää teitä lahjoittamaan ystävällisen hymyn hänelle. Sillä kukaan ei tarvitse hymyä yhtä paljon kuin se jolla sitä ei ole enää antaa

Periaate 3- Muista että ihmiselle hänen nimensä on suloisin ja tärkein sana kaikilla kielillä
Auts. Mä olen niitä, joilla on huono nimimuisti. Ja sen sain tänään tuntea taas nahoissani. Mä olen myös tietoinen siitä kuin paljon se vituttaa, kun omaa nimeä ei muisteta. Tämän takia yritän parantaa nimimuistia. Ihan oikeesti. Onko kellekään käynyt niin että sanot vahingossa eksän nimen herkällä (tai ei edes niin herkällä) hetkellä. Käsi ylös. Kyllä. Ja pienetkin asiat ärsyttävät. Nimeni kirjoitetaan yhdellä "I":llä ja mua niin hatuttaa koska ex-anoppi laittaa viesteihin sen kaksi IIIiiiitä... Note to self- Muista toisten nimet! Se oikeasti merkitsee. Se merkitsee syvemmällä tasollakin. Jos vaivaudut ihan oikeasti opettelemaan toisten nimiä, niin luultavasti kiinnostut ihmisistä muutenkin. Ja se on ihana tunne, kun joku jonka olet ehkä kerran pari nähnyt muistaa nimesi. Niin pienestä asiasta voi ihmisen tärkeyden tunne olla kiinni.

T. Emo

P.S. Keskustelun avaus menis nyt jotenkin näin: " Hei Sirpa.(hymyillen) Hauska nähdä. Onpa ihana takki. Mistä sä olet sen löytänyt?".. Helppoa ku heinän teko. Olettaen että Sirpaa kiinnostaa takkinsa yhtään niin paljon kuin sua..

Miten saat ystäviä menestystä vaikutusvaltaa

IHMISTEN KÄSITTELYN PERUSMENETELMÄT

Periaate 1, Älä arvostele, tuomitse tai valita
Ihminen ei ole looginen luontokappale. Häntä hallitsevat paljolti tunteet, ennakkoluulot, ylpeys ja turhamaisuus.
Eli jokainen meistä uskoo tekevänsä oikein eikä sitä tosiasiaa muuteta arvostelemalla. Esimerkki: "Sä oot laiska. Mikset koskaan siivoa huonettasi"... Kuinka moni lapsi tässä vaiheessa toteaa, että kylläpäs olen ollut huolimaton. Aloitankin heti siivoamaan. Tarvitsetko sinä apua?
Miksi arvosteleminen ja toisten käytöksen tuomitseminen on niin helppoa? Ja kuinka vähän sillä saavuttaa? Ja sekin mitä saavuttaa ei varmastikaan ole sitä mitä halusit. Eikö tällaisen tiedon pitäisi olla perusasia? Älä arvostele. Ja kuinka nopeasti se unohtuu.. Kuinka helppoa se on. Ja nyt sain välähdyksen että sehän on yksi typeristä defensseistä. Kaikki tosiaan liittyy kaikkeen. Arvostelematta jättäminen vaatii harjoitusta ja oikean ympäristön. On järisyttävän vaikea olla lähtemättä juorukerhoihin. Se on kivikautinen "me vastaa ne"- jäänne. Ja luulen ettei siitä ollut hyötyä silloinkaan.

Periaate 2, Anna rehellistä ja vilpitöntä kannustusta
Heti ensimmäisessä lauseessa sain ahaa elämyksen. Ainoa keino saada ihminen tekemään mitä haluat, on se että ihminen haluaa tehdä niin. Ja humoristinen jatko tähän on että toki saat ihmisen antamaan sinulle kellosi, kun painat pistoolin kylkeen. Silloin kyseessä on tosin halu säilyttää henki, ei halu lahjoittaa sinulle kello. Esimerkki omasta elämästä olisi: Jos et mene kouluun, niin laitan netin poikki... Nämä uhkailukeinot ovat vaan hanurista, koska teho riittää niin kauan kunnes käännät selkäsi.
Dale on listannut muutamia asioita mitä ihminen haluaa/tarvitsee (saattaa olla että joku muukin on näitä listannut):
1. Terveyttä ja elämän säilymistä
2. Ruokaa
3. Unta
4. Rahaa ja sitä mitä rahalla saa
5. Tuonpuoleista elämää
6. Sukupuolista tyydytystä
7. Lastemme hyvinvointia
8. Tärkeyden tunnetta
Ja kertoo että melkein kaikki muut asiat saavat tyydytyksen paitsi halu olla tärkeä... Jännää... Ja varmasti paikkansa pitävää. Tiedätkö sen tunteen, kun joku on oikeasti läsnä ja kuuntelee? Tunnet olevasi ainutkertainen ja tärkeä, jos ei nyt yhteiskunnalle, niin ainakin hänelle. En minäkään. Saati että itse osaisin vastaavan taidon. Lapsuudesta muistan kuinka pahalle tuntui se ettei saanut huomiota. Tämä on todellakin perustarve, jonka voi täyttää jokaiselle ihmiselle, jopa vieraammallekin, olemalla läsnä ja huomioimalla toisen hyviä puolia. Vau. Taas uusi ahaa-elämys. Tämä on myös se tarve joka ajaa ihmiset etsimään sitä rahasta, tutkinnoista, vallasta, palkinnoista, rikoksista ihan mistä vaan. Jopa sairauksista. Halu olla tärkeä, joku välittää minusta. Tulipas surullinen olo.. Siis siitä kuinka usein olisi voinut antaa hyvää palautetta toisille, mutta on sen jättänyt tekemättä.

Periaate 3, Herätä toisessa innokas halu
Tämä setä selittää niin ihanasti tästä että pakko lainata (selvennykseksi-- hän on innokas kalamies):" Itse pidän kovasti mansikoista ja kermavaahdosta, mutta olen huomannut, että jostain kumman syystä kalat pitävät enemmän madoista. Joten kalaan mennessäni en ajatellut mitä minä halusin. Ajattelin mitä kalat halusivat. Minä en pannut koukkuun mansikoita. "
Ja koko kappaleessa empatia on pääosassa. Koska maailma on niin täynä ahneita ihmisiä on sillä harvinaisella yksilöllä, joka epäitsekkäästi yrittää palvella muita, suunnaton etu puolellaan. Eli yritä asettua toisen asemaan ja nähdä asiat hänen näkökulmastaan. Tämä on kuulemma koko kirjan tärkein opetus. Ja miksi ei? Kun teet töitä ihmisten kanssa, asut ihmisten kanssa tai vaikka kaupassa asioit ihmisten kanssa, eikö elämästä tule paljon helpompaa, jos pystyt näin tekemään? Ajatellaan vaikka työnhakua. Sinulla on tarve töihin, jollain on tarve työntekijälle. Kannattaako huutaa kuinka kovin tarvitsee töitä, vai miettiä voisiko olla jotenkin työnantajalle hyödyksi? Ja ehkä näistä lähtökohdista "kaupata" itsensä? Plääh. Voisinko mä kaupata itseni itselle? Mä haluan innokkaasti auttaa itseäni... Vai haluanko? Entä jos mä kerron itselle että musta ei oo mitään hyötyä kenellekkään...?

Näin simppeliä se on. Tämähän on helppoa ainakin ystävien kesken. Miksi ihmeessä tätä on niin vaikea ulottaa niihin ihmisiin joista emme niin välitä. Mitä saavutamme sillä että mustamaalaamme työtovereita, tai entistä rakastettua tai nauramme sille parrakkaalle hepulle, joka istuu ostarin nurkalla kaljapullo kädessä? Näitä mietin tänään. Työpaikkakiusaamista ja toisen ihmisen savustamista ulos (epärehellisin ja kieroin keinoin) työyhteisöstä, kun asian olisi voinut ratkaista joustavilla ja kannustavilla keinoilla. Voisin epäillä ettei työyhteisö tämän jälkeen sen paremmaksi muutu. Aina löytyy joku uusi syntipukki jonka päälle kaataa työyhteisön toimimattomuus. Ei meidän tarvitse pitää kaikista ihmisistä. Ei meidän tarvitse kaikkien pitää vaikkapa viinereistä, mutta eikö siihen voi suhtautua niin että jättää sen hiton viinerin ottamatta ja antaa toisten nauttia tai mussuttaa se hiton viineri, jos on pakko, mutta juoda sitten kahvia päälle?!

T. Emo

P.S. Kirjan oikea nimi on "How to win Friends and Influence People", joka ei kuulosta yhtään niin karmivalta kuin suomennos...Koskakohan ensimmäinen suomenkielinen painos on tullut...?

P.P.S. Miksei näitä taitoja opeteta koulussa? Jo ihan ekalta lähtien..tai eskarista..tai tarhasta. Edes lukiossa ja ammattikoulussa? Itse opiskellessani lähihoitajaksi ainoa läheltä liipaava asia oli: "Älä käytä, "mutta" sanaa (... Ei muuten kerrottu että korvaa se sanalla "ja"...). Kunhan puhut lyhyitä lauseita, niin pärjäät ihmisten kanssa... Käytä selkokieltä.. ja viittomia..

Vappuvapaasta lisää

Vappuaatto alkoi isoäidin luona. Ihanaa kun tätikin tuli sinne ja laittoi pöydän koreaksi (nämähän oli kaikki valmiita. Turhaan kiittelet. Jeah right. Siinä olotilassa valmis ruokapöytä oli taivaan lahja). Perjantaina itkin itseni uneen (pehmeitä leffoja ja punaviiniä. Onnistuin välttämään känniviestit ja tinderin), lauantaina pidin aamupäivän omaa hauskaa ottaessani selfieitä (kirkas luminen päivä häivyttää rypyt kuvista tosi kivasti), tanssin illalla niin perkeleesti ja sunnuntaina sain erinomaisen aamiaisen ja vielä kulttuuripläjäyksen! Enkä halua nyt ajatella kuinka vaivalloista tämä oli kuskille ja ei minulla ole hajuakaan, kuka tämän lystin kustansi... Kiitos ihanille ystäville!! Mä vaan kuljin mukana.

Kävimme siis vappuaaton kunniaksi katsomassa yhtyettä nimeltä Agit Prop. Mun täytyy vissiin vähän opiskella politiikkaa, kun mä en vaan tajunut. Siis kommunistinen lauluyhtye ja mä en tajunut välispiikkejä ja kaikki muut nauroi... Kamalaa... Okei. Tämänkin ikäisinä olimme nuorimmasta päästä kuulijoita (oli siellä muutama teini äitinsä pakottamana. Palm face) eli en ehkä ole ihan aikakauden lapsi ja nuoremmat vielä vähemmän... Ja keski-ikäiset naiset osaa tosissaan ohittaa jonossa. Musiikki oli kaunista. Herralaulajien ääni oli vähän iän karaisema, mutta oli se hieno tapa viettää vappuaatto. Ensi vappuna lähden keskustaan vappumarssille kommunistisen puolueen lippua heiluttaen ;) Ja jos joku kysyy vaikeita, soitan ystäville. Mä en tajua politiikkaa.

Illalla lasten määrä lisääntyi radikaalisti ja ahdisti kaikki maan ja taivaan välillä. Apua. Miten ihmeessä saan näille vappupallot (meidän vapputraditio. Ylikalliit pallot keskustasta) ja miten ihmeessä saan simat ja kaikki ja päästäänkö liikkumaan junalla ja jaksaako nuo pienemmät. Hyvin jaksoivat! Ja olivat heräneetkin seitsemältä...olisi pitänyt laittaa nukkumaan jo ysiltä niin oltaisiin selvitty vähemmillä riidoilla... Siis lapsethan oli ihan zen, mutta jos typeränä itse kukkuu yöllä, niin saattaa olla vähän kiukkuinen.

Tänään, en tiedä johtuuko simasta, pekonista vai makkarasta, heräsin silmät turvonneena ja joku verenpurkaumakin toisessa silmässä on. Tästä viisastuneena en suosittele kiloa pekonia kenellekkään. Kamalaa myrkkyä. Toukokuu siis alkoi tavalla mitä odotinkin. Täytenä katastrofina. Seuraavaksi saan miettiä miten se rämmitään läpi, mutta on sitä pahemmastakin selvitty... Ja hei. Ei kukaan täältä selviä elävänä.

Ja koska viime viikolla ehdin lukemaan, haluan itselleni tehdä "opetusbloggauksen" kirjasta "Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa" Kirjailijana Dale Carnegie. Aivan kunkku kirja! Mä olen vältellyt tätä kamalan kuuloista opusta puolet elämästäni, koska nimi kuulostaa 80-luvun juppihypetykseltä, mutta nyt (intuitiota kuunnellen) ostin sen kirppikseltä kahden euron hintaan. Se onkin ennakko-odotusteni vastaisesti julkaistu vuonna 1937 (oma painos on hah! 80-luvun uudistettu painos) ja kertoo siitä miten olemalla mulkku, et pääse mihinkään. "Periaate 1" on Älä arvostele, tuomitse tai valita. Eli tästä ajatuksesta lähdetään. Itseasiassa suurin osa hyvistä lukemistani itseapuoppaista nojautuu kaikki tähän klassikkoon. Mindfulnessia myöten. Empatia mainitaan kirjan jokaisessa osiossa ja monta kertaa.

T. Emo

P. S. https://fi.wikipedia.org/wiki/Agit_Prop
P.S.S. Vapaan viikonlopun aikana ehtii tehdä kaikkea muuta, kun suunnitteli. Eli vaikka vaan olemaan. Suosittelen. Toivottavasti en ihan heti pääse uudestaan vapaalle. Oleminen on yllätysrankkaa. Etenkin jos päätät tyhjätä varaston ja kevät näyttää tältä)