Uusi Vuosi uudet ahdistukset

Onko ihmisellä oikeus olla antamatta uudenvuoden lupauksia? Voisin luvata olevani parempi ihminen tänä vuonna, mutta enpä taida. Jos sokerilakon seurauksena, syön omaksikin yllätykseksi ÄLYTTÖMÄN kasan karkkia, niin vuoden päätteeksi olisin vain entistä mulkumpi. Piste.

Jos tekisin uudenvuodenlupauksen (mitä en tee!), lupaisin heittää elämäni ranttaliksi, murehtia liikaa ja tuhlata holtittomasti. Lasten lupaukset saivat kyllä hyvälle mielelle. Tytöistä isoin lupasi käyttäytyä hyvin, toinen sanoi kuuntelevansa äitiä ja kolmas ilmoitti kiusaavansa. Eli muutosta ei taida tulla tähänkään vuoteen :)

Luen juuri opusta, joka kertoo lasten vieraannuttamisesta. Eromyrkky on kirjan nimi. Säikähdin, että olenko minä vieraannuttaja, sitten säikähdin, että mitä jos ex-mies on vieraannuttaja.. sitten tajusin että ei kumpikaan olla. Ihana tajuta, kuinka hyvä tuuri on käynyt ex-miehen suhteen. Vaikka meidän suhteemme ei toiminut, on omien lasten hyvinvointi kuitenkin hänelle tärkeä. Emme puhu lasten kuullen pahaa toisesta, olemme joustavia ja pystymme puhumaan avoimesti lasten asioista. Pahemminkin voisi olla. Mistä lähtee ihmisten halu kiusata toista ja tehdä toisten elämästä helvettiä? Miksi suhteessa ollessa ei pysty yhtälaiseen joustavuuteen ja kohteliaisuuteen? Miksi jotkut kostavat exälleen lasten kautta? Kirjassa oli hyvä kohta missä sanottiin, että haukkuessasi exää, haukut samalla lastasi. Voitaisiinko pitää tämä mielessä ja olla kohteliaita toisillemme? Ja jutella siitä kusipäästä luotettavien ystäviemme seurassa.

Joulu oli muuten mielenkiintoinen. Kiitos pojan flunssan. Lahjoja oli sopivasti ja tappelua ihan minimaalisesti. Sain yhden lapsen sijoitettua serkun hellään huomaan ja kaksi pienempää oli isällään. Uutena vuotena oli taas uusi kokoonpano. Poika mummolaan ja hässäkät kotiin. Ja jälleen yksi virstanpylväs ylitetty. Vanhin tytär oppi räjäyttämisen ilon ja keskimmäinen sen ettei maailmanloppu tulekaan. Pienin meinasi syödä tähtisadetikun... Kyllä tää tästä lähtee.

Tänään voi olla hyvä päivä. Arki lähti epäilyttävän hyvin lasten osalta liikkeelle. Kaikki ajoissa ylhäällä, eikä viime- ja toissaviikon vatsataudista tietoakaan. Mutta hei. Pessimisti ei pety. Katastrofi odottaa nurkan takana.

T. Emo

P.S. Voiko kirjoja lukemalla toipua ahdistuksesta ja masennuksesta?