sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Vuosi ostamatta mitään

Tässä kun on ollut pään kanssa jumissa, niin saa uskomattoman hyviä ideoita, ihan puskista.. Aamulla heräsin ja ajatus vaan hyppäsi päähän. Selkeästi ja toteuttamiskelpoisena. Koska mä olen masentunut, olen muuten tavannut uusia ihmisiä samalla "diagnoosilla", olen todella, todella vähään tyytyväinen. Tautiluokitukseen kuuluu ettei mikään kiinosta, eikä mitään halua. Tämähän on loistava tilaisuus toteuttaa "vuosi ilman ostamista"!

Koska pää toimii vielä jotenkuten, tajusin että mulla on lapsia. Lapsia joilla on tarpeita. Facebookissa pyörii helvetisti kuvia "fidget spinnereistä". Mä olin, että joo... Tämmönen työkalu pitää kaikilla olla, kunnes tytär tuli selittämään, että haluaa sellasen härpäkkeen mitä pyöritellään ja kaikilla on se. Se on stressi lelu. Ooookei.. Eli kyseessä onkin helvetin hyvin, onnekkaasti mainostettu lelu. En hommaa. Ostakoot itse.

Seuraavaksi hiffasin, että mites ruoka. Viimeksi kaupasta lähti kuusitoista litraa maitoa, eikä ole edes koko kööri kasassa (mä toivon että ensi viikolla on tästä satsista edes osa jäljellä). Pitääkö tässä tehdä jotain laskelmia ja suunnitelmia, että kuin paljon saa ostaa ja mikä on tarpeeksi? Miten sellaseen jaksaa masentuneena? Entäs dieseli? Mä haluan liikkua täältä kehäkolmosen sisäpuolelta ihmisten ilmoillekin! Sitten se välähti. Jos on tarkoitus olla vuosi ostamatta, niin sehän ei sulje pois lahjoituksia, lainaamista ja varastamista. Mä voin mennä St1:lle ja pummia itselleni muutaman litran dieseliä?

Ja ruokaa.. Mites ruoka? Siitä tää idea vissiin lähti muhimaan... Sain lahjoituksena tädiltä TAAS kasan vehnäjauhoa ja sämpyläjauhoa... Mä en vaan osaa tehdä leipää.. Tai siis osaan. Se on pahaa. Enkä ole muuten jaksanut kauheesti harjoitellakaan. Siinä kun yritin änkeä pusseja ja nyssäköitä kaappiin, mietin että me pärjättäis vuosi tällä mun "hätävaralla".. Suosittelen kaikille asumista isoäidin nurkissa. Etenkin jos isoäiti on nähnyt pula-ajan. Hernaria ja lihaa purkissa. Papuja, pähkinöitä, siemeniä. Tietääkö joku mitä spelttijauhoilla voi tehdä? Marjarouheita, mausteita.. Plääh.. Vuosi niin että ostaisi vaan maitoa? Ja paskat. Kai nuo tottuis tuohon maitojauheeseen? En kerro monta purkkia löytyy.. Ehkä ei ihan vuoden tarpeiksi. Pakastimessakin on puolen vuoden satsi ruokaa...

Mä voisin tehdä sen. Se olisi jopa suotavaa. Mä haluaisin kyllä haastaa muutaman muunkin tähän projektiin. Ystävän joka tekis meille aikuisille ja lapsille vaatteet. Toisen joka löytäisi varastoistaan kaikille kengät, jos vuoden aikana sattuis tarvitsemaan. Hyvän porukan jonka kanssa tyhjentää metsä syötävästä. Yhdessä olis helpompi kuivattaa, säilöä, pakastaa ja innostua. Lasten leluja ja vaatteita vois kierättää perheestä toiseen. Yksi ystävistä valmistaisi kosmetiikkaa ja voisi hädän iskiessä lainata ryppyvoidetta... Joo.. Yhteensä laskettuna meillä on varmasti kaikki mitä ihminen voi elämältään haluta.

Miksi tällaiseen projektiin pitäisi ryhtyä? Pelastaakseen maailman. Haastaakseen itsensä. Säästääkseen valuuttaa. Huomatakseen mitä tarvitsee. Hassua. Mä haluan nyt tehdä laskelmia (henkisestä kapasiteetista) ja jatkaa tätä haluttomuutta mikä mulla on. Siitäkin voi näköjään tehdä tavoitteen.

T. Emo

P.S. Mä olen kokeillut ystävän innostamana aikaisemmin "älä osta mitään"- kuukautta. Voi helvetti niiden löytöjen määrää. Mä niin retkahdin ja niin shoppailin... Sama juttu "sokerittomalla". Mä en ole mikään sokerin suurkuluttaja. Paitsi silloin. Havahduin karkkipurkin ääreltä ja mietin, että miks vitussa mä syön karkkia? Ai niin. Se sokeriton... Eli vuosi ilman ostamista... Jei! Helvetinmoinen haaste, mutta ei voi tulla parempaan saumaan. Jos mä löydän haluamisen ilon, niin eikö se ole merkki mielialan paranemisesta :P Annan luvan itselleni retkahtaa. Mä olen siinä kauhean hyvä

P.P.S. Paheista puheenollen. Mistä hitosta mä keksin itselleni ilmaista nikotiinia... Tietääkö kukaan miten tupakkakasvista uutetaan nikotiininestettä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti