Lääkärit on ihania. Mä en enää vihaa ko. ammattikuntaa. Miten voi olla, että lekuri laittaa lähetteen fysioterapiaan ja ohjaa psykolle, eikä tunge pilleripurkkia käteen? Mä olen taivaassa. Ihana empaattinen, asiantunteva ihminen.
Ok. Mulle siis riitti, että joku kuunteli. Tämä epäluulo taas johtuu edellisestä kerrasta, kun vein tyttöä lääkäriin ja tämä herra tokaisi että "mitä te täällä teette?". Ei edes ystävälliseen sävyyn ja kysymys on hippusen outo sen jälkeen, kun jo olet selittänyt tyttären korviin sattuvan... Vähän niinq menisit maitokauppaan ostamaan maitoa ja myyjä tokaisisi, että mitä sä täältä haet?
Tämä muistutuksena itselle siitä miten paljon toisen aito kohtaaminen merkitsee. Ja kuinka pienestä voi jonkun asennemuutos olla. Hyvään ja pahaan.
Sain myös noin miljoona kertaa kehoituksen antaa itselleni lepoa (tämä ohje sairaanhoitajalta) ja näin ajattelin tehdä. Ei musta ole mihinkään... jos en lepää... Apinamieli huutaa, ettei mikään määrä lepoa riitä, etkä nyttenkään tee tarpeeksi, mutta kuuntelenpas nyt asiantuntijoita. Mä lepään. En suostu edes ajattelemaan. En aio ajatella mitään enkä ketään. Nyt. Kohta. Heti kun ehdin. Joo Joo!! Tykkään itsestäni. Lepään.. Mulla on kuulemma syitä olla väsynyt, niin ollaa ny sitte..
T. Emo
P.S. En mä syytä herralääkäriä kaikesta inhosta lääkäreitä kohtaan. Mä luulen että lapsuudessa ei muuta ollutkaan kun lääkäritraumoja... Mutta tämä herra hienosti laittoi perinteet jatkumaan...prkl...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti