Rakkaudesta

Mä olen taas ehtinyt lukea. En rakkaudesta, vaan intuitiosta. On järettömän hienoa, että ihmiset saavat rahaa intuitiosta kirjoittaessaan. Kun he kirjoittavat siitä kuinka sisäinen ääni kehoitti tekemään sitä ja tätä ja kuinka tämä "selvähaistoi" tulevan kustantajansa. Tähän kaikkeen pitää toki uskoa, koska muuten ei intuitio toimi. Hienoa. Ja Kahnemanin "Ajattelu nopeasti ja hitaasti"-kirja tiivistää ihmisen intuition täysin puusta temmatuksi sahanpuruksi. Hauskaa lukea kuitenkin täysin vastakkaisilla asetelmilla olevaa kirjaa ja HALUTA USKOA. Haluan uskoa sattumiin, joilla onkin suurempi merkitys ja haluan uskoa, että typerät päätökset mitä olen elämässä tehnyt, johtuvatkin vain siitä etten ole kuunnellut intuitiotani, joka kyllä TIETÄÄ. Riippumatta siitä kuinka typeräksi itseni tunnen ja millaiset kortit on käteen jaettu.

 Rakkaus aiheena tuli mieleen, kun onnettomia parisuhteita on ihan muutama elämänvarrelle kertynyt. Jos vain olisin kuunnellut intuitiotani. Tai sitten työelämässä. Jos vain olisin kuunnellut intuitiotani, en olisi perustanut yritystä. Vielä. On ihana ajatella että elämässä on suurempi suunnitelma. Sekin että ihanan ystäväni kanssa intuitiivisesti eilen löysimme "kantapaikkamme" aivan heti, voisi olla osa SUUREMPAA suunnitelmaa. Kvanttifysiikkaa ja yksisarvisterapiaa. Miksi ei? Jos elämä on, tuntuu, paremmalta näin, niin miksi en uskoisi? Voin heittää ylikriittiset aivoni vapaammalle vaihteelle ja antaa alitajunnan...ei vaan INTUITION, johdattaa. Alitajunta ei kuulemma ole sama kuin intuitio. Tähän voisi melkein yhtyä. Ehkäpä intuitio on tosiaan sitä joka tulee alitajuntaa syvemmältä tasolta? Alitajunnassa vellovat kaikki käsitellyt ja käsittelemättömät uskomukset maailmasta ja itsestä, kun taas vielä syvemmällä on taso, joka voi tätä alitajuntaakin katsoa.

Ystävälleni kerroin omituisesta unesta, joka liittyy myös rakkauteen. Siinä isäni, jonka lapsuudessa näin ehkä viisi kertaa (nykyään useammin), oli kanssani kaupassa ja ostimme jotain pientä. Joku purkki minulla oli kädessä. Kuljimme ohi kakkuhyllyn ja jäin katselemaan valtavan kokoista kakkua ja mietin, että pitäisikö sellainen ostaa. Isäni sanoi että voimme ostaa sen joku toinen kerta. Sitten hän otti minut kainaloonsa ja halasi. Tämä oli minusta ahdistavaa, koska unessa tajusin että näin ei ole ikinä käynyt, mutta silti mukavaa ja voisin kuvitella käyneeni siinä lapsuudessa ohi jääneen oidipaalikompleksin. Heräsin väsyneenä, mutta erilaisena.

Oli omituista tajuta, ettei lapsena isäni ollut ikinä halanut minua. Kuva minusta on kun istun isän sylissä, mutta tästä ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Millaista on kasvaa tyttärenä jolla on läsnäoleva isä? Eheyttääkö se persoonaa? En sano etteikö isäni olisi välittänyt. Välitti omalla tavallaan ja välittää varmasti vieläkin, mutta miksi siinä on niin iso kuilu? Mitä ihmisille on tapahtunut, että he tuntuvat elävän vain toinen jalka tässä maailmassa? Olenko nyt lopunelämää kykenemätön rakkauteen? Vai saiko intuitiivinen uneni minut ehjäksi? Sisäinen toinen? Mitä ihmettä teen näiden isojen isättömien lasteni kanssa etteivät he joudu odottamaan keski-ikään (voi hitto mikä ikä-kriisi) saadakseen itsensä ehyiksi?

Ja omiin parisuhteettomuuksiin vielä. Kun kerroin ystävälleni pakkomielteisestä toisen ajattelusta, niin hän sai silmäni avautumaan. Ehkä kyse ei ole tästä ihmisestä ketä ajattelen, vaan omasta itsestäni. Ehkä mielikuva toisesta on värittynyt vastaamaan johonkin lapsuuden traumaan ja sen takia olen jumissa. Jos faktoja ja intuitiota ja vielä vähän alitajuntaa lyö pöytään, niin Rakkaus tässä tapauksessa onkin käsittelemätöntä aivomössöä.

Ja edelleenkään en ole tinderissä. Aivomössöt selväksi ensin. Ja sitten EI tinderiin. Jos haluaa tavata ihmisiä, jotka eivät tuijota ruutua kokoajan, niin voi keksiä jonkin oikeassa elämässä olevan paikan. Pitäisikö lähteä opiskelemaan? Ai niin. Opiskelukin on ulkoistettu intärnättiin. Ja koska typerät ihmiset (kyllä. Minäkin) laittaa nettiin typeriä asioita, niin kohta elokuva Idioluutio on totta...ilman sitä yhtä semifiksua tyyppiä... Jee!

T. Emo

P.S. Rakkaus on syvä kiintymyksen tunne johonkin, useimmiten toiseen henkilöön.[1] Kahden ihmisen välinen molemminpuolinen rakkaus johtaa usein parisuhteeseen eli rakkauteen ja seksuaalisuuteen perustuvaan kahdenväliseen suhteeseen. 

Biologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusten mukaan kumppanin tuoksu vaikuttaa parinvalintaan. Ihmiset rakastuvat tietynlaisen feromonituoksun omaavaan ihmiseen.

(Lainaus Wikipediasta)

Halaaminen on tunteiden ilmaisun muoto, jossa kaksi tai useampi henkilöä kietoo kätensä tiukasti toistensa vartaloiden ympärille yleensä rinnan korkeudelta. Halaaminen voi olla kestoltaan sekunnin murto-osan pituinen, mutta se voi kestää myös pidempään. Useamman yksilön yhteistä halausta sanotaan joukko- tai ryhmähalaukseksi. Halaamista pidetään yleisesti intiimimpänä kuin kättelyä, muttei niin intiiminä kuin suutelua.

Halaamista esiintyy ihmisillä rakkaus- ja ystävyyssuhteissa, sekä erilaisten onnistumisen hetkinä. Jälkimmäisessä tapauksessa myös toisilleen vieraat ihmiset saattavat halata toisiaan. Onnistumisen hetkiin kuuluvat esimerkiksi voitonhetket urheilukilpailuissa ja oppilaiden valmistuminen koulusta, jolloin he saattavat halata vuorotellen luokanopettajaansa.

Halaamisella on tutkittuja, myönteisiä terveysvaikutuksia. Se tuottaa oksitosiinia, joka lievittää ahdistusta ja vahvistaa ihmisten välistä kiintymystä ja luottamusta toisiinsa. Eräs yhdysvaltalainen yliopistotutkimus osoitti, että koskettaminen muun muassa lieventää kivun tunnetta, alentaa diabeetikoilla veren glukoosiarvoja sekä parantaa syöpäpotilaiden vastustuskykyä.

Halaamisen yhteydessä kehoon välittyy dopamiinia, joka kohottaa mielialaa. Lisäksi halaaminen vapauttaa kehoon endorfiineja sekä serotoniinia, jotka estävät yhdessä alakuloa ja edistävät muun muassa painonhallintaa.

Halaaminen lisää itseluottamusta etenkin lapsilla, ja juuri itseluottamuksen kannalta lapsen on erityisen hyvä saada paljon halauksia vanhemmiltaan. Tällöin hän tuntee olonsa arvostetuksi ja rakastetuksi.[1]

(lainaus Wikipediasta... Halaaminen on niin paljon parempi juttu ku rakkaus:))