Mä olen taas lukenut... Ilana Aalto- Paikka kaikelle. Vähän niinku Konmari, mutta tohtorin kirjoittamana :) Eli hitokseen paljon parempi. Oli ihana lukea järjestämisestä historiallisesta, feministisestä, ekologisesta, taloudellisesta ja käytännöllisestä kuvakulmasta. Konmari on helppoa luettavaa ja sen luettua on helppo laittaa asiat vain tapahtumaan. Tätä yksinkertaiset vietit tarvitsevat. Ilana Aalto taas osasi avata kaikkea sitä mitä koti kertoo ihmisestä kuitenkaan syyttelemättä ja osoittelematta.
Sain paljon tukea omille ajatuksille ja kun fiksu, feministinen tohtori kirjoittaa, niin kaikki kolahtaa ja kaiken täytyy myös olla faktaa.. Eikö? Tiesittekö että kun tehtaat pystyivät tuottamaan esimerkiksi parissa kuukaudessa kaiken tarvittavan kangasmäärän, elämä olisi voinut mennä aivan toisille raiteille. Jossain on aivan oikeasti mietitty työajan lyhentämistä jo 1920-luvun lopulla??? Ketä tämä ei inspannut? No yritysjohtajia. Jos työväestöllä (lue orjilla) on "liikaa" vapaa-aikaa,ne penteleet alkavat AJATTELEMAAN! Miten tää kuulostaa niin hirmu tutulta? Onko jossain päin maailmaa peräti pidennetty (yritysjohtajan toimesta) työpäivää? Ei kai... Ei kai enää nykyään kun ihmiset ovat niin valistuneita. Mikä oli ratkaisu ongelmaan? No tietenkin lisätä kulutusta! Jos puolen vuoden työ riitti nykyisellään koko vuodeksi, niin kulutus piti kaksinkertaistaa. Tietenkin. Hyvin loogista. Miten tämä sitten tehtäisiin? No hitto Mainoksilla! Luodaan turhia tarpeita ihmisille ja kulutus kaksinkertaistuu. Ainoat pikku miinukset tässä ovat ekologinen kestämättömyys, pidemmät työpäivät (pitäähän sitä paiskia töitä, että voi maksaa kaikki ne munankeittimet, kapselikeittimet, leipäkoneet, mönkijät ja macajauhot), ajan puute, elämän hallinnan menetys ja luokkaerojen kasvu. Unohtamatta kuitenkaan sitä että Suomessa jopa köyhimmällä on mahdollisuus hautautua tavaravuoren alle. Ihmisten arvostus tavaraan on laskenut sitä mukaa kun tavara on lisääntynyt. Onko edes tyhmää. Kuka tässä voittaa? Tulorajojen alapuolella sinnitelevälle ihmiselle (niinkuin allekirjoittaneelle) voisi olla helpotus huomata, että kaikkea ei tarvitse saada. Ja oikeastaan minulla on jo tarpeeksi. Jos vielä voisi ulkomaailman sulkea pois päästänsä ja keskittyä elämään. Masennusta ei helpota tunnistaa itsessään koneiston vaatimukset. Ne tulevat ympäriltä kuin luteet. Ainoa helpotus on tieto siitä ettei kukaan täältä selviä hengissä (toistaiseksi) ja todennäköistä on että viimeiset ihmiset maaplaneetalla tukehtuvat omaan paskaansa. Loppukevennyksenä yritykseni helpottaa eksistentiaalista olemisen tuskaa: Oma vapaamuotoinen selvityksesi yllämainitusta työttömyysturvaasi koskevasta asiasta: |
Hei. Aloitin yrittäjänä 15.3.2016. Samalla kun perustamisilmoituksen
laitoin mieheni ilmoitti haluavansa erota. Olen tässä vuoden verran kipuillut
muuton, lasten vaikeuksien ja oman jaksamisen rajoilla. Minulla on
kotipalveluyrityksessäni kaksi asiakasta, kerran viikossa toinen ja toinen
kerran tai kaksi kuukaudessa (isoäitini). Viime kesänä yritin jakaa
käyntikortteja ja mainostaa, mutta laihoin tuloksin. Haen nyt kokopäivätöitä
tai puolipäivätöitä tai ihan mitä vaan, mutta haluan pitää nämä kaksi asiakasta.
Tällä en kuitenkaan elä. Päinvastoin. Minulla ei ole tarkoitus kasvattaa
näillä vajavaisilla resursseilla toimintaani ja jos joudun laittamaan
toiminimeni pois olen myös valmis sen uudelleen ottamaan käyttöön, koska
tunnen että asiakkaani tarvitsevat minua. Ehkäpä tarvitsen oman pääni kanssa
myös heitä. Nyt toivoisinkin hiukan joustoa tähän sivutoimisen yrittäjyyden
tulkintaan, se kun on mahdollista näin tulkita kuulemma vain jos olisin ollut
10 kuukautta työssä samalla kun pidän yritystäni tai kokopäiväisenä
opiskelijana. Voitte tehdä kielteisen päätöksen ja sen seurauksena lopetan
yritystoimintani kokonaan ja mummot jäävät ilman huolenpitoa, minä masennun
ja hyppään parvekkeelta, lapseni syrjäytyvät, entinen mieheni syyllistyy ja
alkoholisoituu ja joutuu työttömäksi. Tai sitten voitte tehdä myönteisen
päätöksen ja minä selviän keväästä, saan mukavan työpaikan ja jatkan mummojen
passaamista ja heidän sukulaisensa voivat jatkaa rauhassa töitänsä ja ovat
tyytyväisiä. Kiitos kun kuuntelitte ja toki ymmärrän että byrokratia on
byrokratiaa, mutta vuosi on ollut kamala. Liitän tähän kirjanpitäjän tekemän
tasekirjan. Olen myös poistunut ALV-rekisteristä ja YEL-vakuutuksen piiristä.
Tämä huomioittakoot yrittäjyyden sivutoimisuuden osoituksena. Näistä
tiedoista voin laittaa asiakirjat pyydettynä.
Ja kyllä. Tunnen syyllisyyttä siitä että edes ajattelen saavani työttömyysturvaa. "Ota itseäsi niskasta kiinni ja mene töihin", kuulen rakkaiden sukulaisteni ja ystävien huutavan. Vastaukseni paheksujille on: " Olen alkanut filosofiksi ja koska kukaan ei palkkaa filosofia, on minun pakko turvautua hyvinvointiyhteiskunnan apuun". T. Emo P.S. Yrittäjyyttä harkitseville- Älä hae starttirahaa! Aloita yritystoiminta ollessasi työttömänä, töissä tai kotona hoitamassa lapsia. Älä aloita keskellä muita kriisejä. Se on vaan typerää. Tee mistä saat iloa ja vältä riskejä, tee sitä silloinkin kun ei huvita, luo rutiineja, suojaa selustasi ja pidä yhteyttä läheisiisi (ei ne sulta mitään osta mutta tärkeää tämä on henkisen hyvinvoinnin kannalta), älä luota yhteenkään puhelinmyyjään, konsulttiin, viranomaiseen, lakimieheen... Kaikki aina kirjallisena...hmm... mitä vielä. Ai niin! Muuta maailmaa paremmaksi kaikille! Älä edes ajattele sitä hiton laatikkoa. P.P.S. Filosofiksi alkaminen ei ole oma keksintö. Enkelini mielestä "Maailma tarvitsee enemmän filosofeja!", joten tässä ollaan. Ilman koulutuksen tuomaa taakkaa :) (mikä Ilana Aallolla muuten on... Teki tohtorin väitöskirjansa isyydestä) P.P.P.S. Mä ajattelin vielä nousta suosta jonka olen itselleni kaivanut. Ideoita otetaan vastaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti