Masennuksesta vol 2

Terve!
( tai sairas... vanha vitsi. Tiedän)

Tein depressiokyselyn ammatinvalintapsykologilla tällä viikolla. Meni lievän ja kohtalaisen rajalle...yhdellä pisteellä.. Ja osasyynä se etten kehdannut laittaa ihan todenmukaisia tuntemuksia paperille. Sehän voisi pitää mua hulluna. Noh.. Oli kuitenkin yllättävää, että testin mukaan ylipäänsä olisin masentunut. Vuosi sitten tämän olisin uskonut, mutta en nyt. Mähän jaksan tehdä ruokaa ja siivota.

Googlasin tietty testin ja tein kotona uudestaan. Samalla klikkailin sivulle auenneita oma-apu-linkkejä. Jaa... No mä teen kaikkea. Paitsi puhu ammattiauttajalle. Samalla mietin, että mitä jos masennus on niin salakavala, että tuleekin hiipien. Säikähdin aamulla, kun heräsin tajuttoman väsyneenä, pää ja niskat kipeinä. Onko tää jotain psykosomaattista? Vai johtuuko alkavista kuukautisista? Jokainen nainen tietää sen typerän alakulon ja kolotukset, jotka alkavat joskus jopa viikkoa ennen H-hetkeä. Vai tietääkö? Sitten mietin, että missä vaiheessa nämä oireet on helpottanut? Hmm. Viikko taisi olla oireetonta aikaa. Onko se normaalia? Johtuuko tämä yöllisestä herätyksestä? Mitä jos sekoan? Mitä jos minulla on joku vakava tauti?

Puhuttuani oman henkilökohtaisen Enkelini kanssa, aloin kirjoittaa ajatuksia ylös (tähän) ja tajusin että näin se mieli toimii. Ensin on pieni ikävä tunne vatsanpohjassa, sitten nukut huonosti yhden yön, koska saat omituisen tunteita herättävän puhelun, ja alat vatvomaan. Seuraavaksi vahvistuvat kaikki negatiiviset aivoradat, koska et huomaa vatvomistasi kun olet nukkunut huonosti. Sitten seuraavana päivänä vatvot vähän lisää ja seuraavaksi normaalista, ihmiselämään kuuluvasta alakulosta (joka johtuu elämässäsi tapahtuneista kriiseistä) tuleekin MASENNUS.

Mutta ei hätää. Aivot ovat plastiset ja elämä on kummallista. Lopeta vatvominen, katso romanttisia komedioita, syö hyvin, laula, kirjoita, maalaa, ihastele aurinkoa, anna itsellesi anteeksi epätäydellisyys, jaa ohje muillekin ja voi paremmin! Ja varaa aika ammattilaiselle, että voit puhua pääsi sisällön auki ilman ennakko-odotuksia...

Typeriä asioita mistä tuntee syyllisyyttä
- huonosti töitä
- ei jaksaisikaan enempää töitä
- en vieläkään tiedä mitä teen
- en ole tarpeeksi hyvä äiti (hyvää äitienpäivää)
- olen kiittämätön tytär
- en ole pitänyt yhteyttä kaikkiin ihmisiin joihin haluaisin
- en ole saanut projekteja valmiiksi
- en ole priorisoinut projekteja
- en ole palauttanut naapurin ruuvareita
- en ole liikkunut tarpeeksi
- en ole tiskannut
- en ole laittanut taimia esikasvamaan
- en ole tarpeeksi läsnä
- en ole meditoinnut tarpeeksi
- olen liikaa puhelimella
- en kehtaa laittaa kaikkia syitä julkisesti (tästäkin voi tuntea syyllisyyttä)
- en pystynyt elämään ilman sosiaalista mediaa (kuinka kauan ihmiset on nauranut Pekka Poudalle?)
- en ole ihan varma onko kaikki syyt typeriä
- olenko nyt huono ihminen kun en tee näille asioille jotain
- tunnen syyllisyyttä siitä että tunnen syyllisyyttä
- tunnen syyllisyyttä siitä että syyllisyyden tunne alkaa helpottamaan kun niitä listaa

WTF?

T. Emo

P. S. Mä luulen että kirjavalinta tähän väliin ei ollut paras mahdollinen-- Idiootit ympärilläni- kuinka ymmärtää muita ja itseään... Mä tunnen syyllisyyttä kun katson tota otsikkoa...
P.P.S. Voiko syyllisyyttä tuntea myös siitä ettei koe olevansa tarpeeksi masentunut siitä sanomaan? Voi jeesus sentään. Enhän mä voi olla masentunut, kun kerta pystyn siitä kirjoittamaan... Voiko pää räjähtää ajatuksista konkreettisesti?