Periaate 10- Vetoa jalompiin vaikuttimiin
Tämä periaate meneekin sitten omissa silmissä sinne manipuloinnin puolelle. Ehkä johtuu kyynisyydestä ihmisiä kohtaan, koska ei kai se paha ole jos sanoo vaikka toiselle, että en usko että sinä lintsaat huomenna töistä, koska öö.. mikäs olisi jaloa.. Koska olet luottamuksen arvoinen ja lupasit hoitaa työsi kunnialla loppuun..mutta jotenkin.. Onkohan mulla joku trauma tästä? Onkohan mun jaloihin vaikuttimiin törkitty jo liikaa? Mitä jos vastapuolella ei ole mitään mihin vedota?
Periaate 11- Dramatisoi ideoitasi
1937 olis ollut dramatisointia heittää power point- esitys. Nykyään tuntuu että mainosmiehet käyttää dramatisointia jo ihan liikaa, eikä se enää vaikuta. Ehkä.. Pitäis olla jotain tosi tylsää, mikä eroaa valtavirrasta.. Niinku ovelta ovelle kauppias ruskeassa jakkupuvussa :)
Mä kyllä tykkään hyvistä puhujista.. Ja niillä hyvillä puhujilla on aina vähän lapinlisää jutuissaan. Mä en vaan vakuutu (enää) kenenkään jutuista. Hassua
Periaate 12- Esitä haaste
Ihmiset tykkää olla parempia kuin toiset. Ne tykkää siitä että joku heittää "Tähän hommaan kyllä tarvitaan todella asiantuntevaa ihmistä"-kortin. Taaskaan en tiedä miten se itselle toimisi. Ei hyvin.. Sanoisin että onnea etsintään ja vilkuttaisin mennessäni. Pidän haasteista, jotka olen itse valinnut.
Onkohan tässä osiossa jotain minkä nykymaailma on hektisyydellään pilannut. Nämä periaatteet tuntuvat kaikkein tyhjimmiltä. Enkä sano etteivät toimisi. Varmasti toimivat ja vaativat samalla kaikkia edellisiä periaatteita taustalleen. Palkkasotilaan jalommat vaikutteet, eivät ehkä ole samanlaisia kuin pasifistisella koti-isällä?
Tässä oli elämänhallinnan ohjeita vuodelta kaks ja nakki. Ja kas kummaa. Mikään ei ole muuttunut. Ystäväni sanoi, että eikö empatian ja toisen kuuntelemisen pitäisi olla itsestäänselvyyksiä? Eikö? Silti näitä samoja asioita on kaikki "onnellisuus-opukset" pullollaan. Miksi? Miksi on niin vaikea käyttäytyä kuin aikuinen ihminen? Miksi me olemme ahneita, itsekkäitä ja itsepäisiä? Mitä hyvää siitä on seurannut? Kuka on onnellinen ollessaan ahne? Itsekäs? Jumissa oman mielipiteensä kanssa? Ilman empatiaa, ystävällisyyttä ja sisäistä rauhaa? En minä ainakaan. Voiko ihminen joka on ahne, olla tyytyväinen itseensä? Mitä jos ahneus lähteekin siitä ettei anna itsensä olla täydellinen sellaisena kuin on? Vajavaisena, haavoittuvana, sairaana, kuolevaisena. Jos en minä saa olla tätä niin ei saa kukaan muukaan! Taistelua kuolemaa ja kuitenkin elämää vastaan?
T. Emo
P.S. Aiheen vierestä- Radiosta kuulin HAM:n loistavasta näyttelystä Kimmo Modig- Siksikö olen paperia. Ehdottomasti ajattelemisen aihetta itse kullekin!! Mä taidan olla rakastunut... Ja totaalisen rikki revittyä paperia...
Parasta mitä taiteilija voi tehdä, on alentaa standardeja, ja vaatia itseltään ja muilta vähemmän
-Kimmo Modig
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti