Somepaasto

Huomasin että keväällä on järkyttävästi asioita mitä pitää tehdä. Tai laittaa joku muu tekemään...Suuri osa asioista liittyy autoon.. ja pihaan.. Ja ne pihaan liittyvät asiat ovatkin ihan terapeuttisia. Huomasin myös etten saa mitään tehdyksi ja päätin poistaa facebookin. Tähän liittyi muitakin syitä, kuten pieni järkytys, kun tämän olemusta käytettiin hyväksi kostotoimissa (Jänniä tunteita toi tämäkin pintaan.. sairaan mielihyvän lisäksi, surua ja vihaa) ja tinderiin liittymismahdollisuuden eliminointi. Järkyttävää. Olen ollut näin *nipistää sormet yhteen* lähellä liittyä tinderiin tai ihan mihin vaan missä voi jonkun tavata. Typerä kevät. Se tosiaan pistää hormonit (ja mormonit... kehtaavatkin lähettää nuoria ulkomaalaisia poikia tänne pyörimään. Melkein olen kutsunut kahville) hyrräämään.
No joka tapauksessa... Sen sijaan että olisin tinderissä olenkin tippunut pois ainoasta sosiaalisesta mediasta mitä käytän. Ihan testinä tämä. Viikko on mennyt ihan selvästi vierotusoireissa, kun leukapielet on hampaiden kiristelystä kipeänä. Olen kyllä huomannut senkin, etten ole mitään menettänyt. Kun ei tiedä, ei voi katua. Ja on ihan oikeesti (oikeesti viestillä..melkein oikeesti. Hei tyypit asuu kaukana!) kysyttävä ihmisiltä että mitä kuuluu.
Ja tämän somepaaston keksi tyttäreni jo ennen kuin luin sen semisti ärsyttävästä "Stressivapaa yrittäjä"-kirjasta. Ideat on kaikki vanhoja, mutta kivasti tiivistetty ja kiva että kirjailija/kouluttaja JP Jakonen niistä hyötyy... Mä en vieläkään tiedä mikä musta tulee isona. Paitsi iso. Ruoka maistuu hyvin. Suuri parannus viime kevääseen, kun ei syönyt muuta kuin punssikarkkeja ja kyyneleitä.
Hyvää on se että kun erosta on mennyt vuosi, se alkaa olla paketoitu ja voi siirtyä eteenpäin. Huonoa on se ettei tiedä minne. Noin niinku työnteon kannalta. Tajusin myös sen että, jos päänsärky (niskat jumissa) on kestänyt kaksi kuukautta, niin ei se tän ikäsenä enää helpota! Eikös tästä ala se alamäki, kun kroppa sanoo naks?
Viisi tiibetiläistäkö mut pelastaa? Testataan...

Tässä raapustaessa sekavaa tekstiä aiheesta kuin aiheesta, olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen kurssin blogin kirjoittamisesta. En tietenkään millekään kurssille mene, mutta tarvitsen sellaisen. Jonkun joka sanoo, että kirjoita tuosta aiheesta. Ja laita kuvia. Ja kirjoita tähän tyyliin. Löytyisiköhän pään sisältä joku joka osaisi vähän jaotella tekstiä ja ryhmitellä aiheet vaikka eri blogeihin? Liikaa ajatuksia vieläkin... Tämän tarttis olla kirjastotäti, niin voisin kirjoittaa kirjallisuusblogia. Kirja-arvioita... Tekeekö kukaan muu niitä? Hmm.. Ammatinvaihto edessä.. Entäs psykologia. Voisin kirjoittaa lisää mututuntumalla näistä typeristä psykologisista ammattitermeistä, että miltä ne maallikon korvaan kuulostaa? Paitsi pöljältä. Kiinnostavaa olisi myös kirjoittaa ammattimaista blogia dinosaurusterapiasta ja henkiparantamisesta. Viidennen kauden taifuunilaiset tuulet puhaltavat jo triceratopsin ahterista. Olemme siirtymässä korkeammalle tasolle.

T. Emo

P. S. Kauhean vapauttavaa kirjoittaa aikasta liibalaabaa, kun tietää ettei sitä melkistä kukaan lue. Nyt kun ei ole painetta testata sosiaalisen median voimaa :D Hyvä sunnuntaiharjoitus