Vappuvapaasta lisää

Vappuaatto alkoi isoäidin luona. Ihanaa kun tätikin tuli sinne ja laittoi pöydän koreaksi (nämähän oli kaikki valmiita. Turhaan kiittelet. Jeah right. Siinä olotilassa valmis ruokapöytä oli taivaan lahja). Perjantaina itkin itseni uneen (pehmeitä leffoja ja punaviiniä. Onnistuin välttämään känniviestit ja tinderin), lauantaina pidin aamupäivän omaa hauskaa ottaessani selfieitä (kirkas luminen päivä häivyttää rypyt kuvista tosi kivasti), tanssin illalla niin perkeleesti ja sunnuntaina sain erinomaisen aamiaisen ja vielä kulttuuripläjäyksen! Enkä halua nyt ajatella kuinka vaivalloista tämä oli kuskille ja ei minulla ole hajuakaan, kuka tämän lystin kustansi... Kiitos ihanille ystäville!! Mä vaan kuljin mukana.

Kävimme siis vappuaaton kunniaksi katsomassa yhtyettä nimeltä Agit Prop. Mun täytyy vissiin vähän opiskella politiikkaa, kun mä en vaan tajunut. Siis kommunistinen lauluyhtye ja mä en tajunut välispiikkejä ja kaikki muut nauroi... Kamalaa... Okei. Tämänkin ikäisinä olimme nuorimmasta päästä kuulijoita (oli siellä muutama teini äitinsä pakottamana. Palm face) eli en ehkä ole ihan aikakauden lapsi ja nuoremmat vielä vähemmän... Ja keski-ikäiset naiset osaa tosissaan ohittaa jonossa. Musiikki oli kaunista. Herralaulajien ääni oli vähän iän karaisema, mutta oli se hieno tapa viettää vappuaatto. Ensi vappuna lähden keskustaan vappumarssille kommunistisen puolueen lippua heiluttaen ;) Ja jos joku kysyy vaikeita, soitan ystäville. Mä en tajua politiikkaa.

Illalla lasten määrä lisääntyi radikaalisti ja ahdisti kaikki maan ja taivaan välillä. Apua. Miten ihmeessä saan näille vappupallot (meidän vapputraditio. Ylikalliit pallot keskustasta) ja miten ihmeessä saan simat ja kaikki ja päästäänkö liikkumaan junalla ja jaksaako nuo pienemmät. Hyvin jaksoivat! Ja olivat heräneetkin seitsemältä...olisi pitänyt laittaa nukkumaan jo ysiltä niin oltaisiin selvitty vähemmillä riidoilla... Siis lapsethan oli ihan zen, mutta jos typeränä itse kukkuu yöllä, niin saattaa olla vähän kiukkuinen.

Tänään, en tiedä johtuuko simasta, pekonista vai makkarasta, heräsin silmät turvonneena ja joku verenpurkaumakin toisessa silmässä on. Tästä viisastuneena en suosittele kiloa pekonia kenellekkään. Kamalaa myrkkyä. Toukokuu siis alkoi tavalla mitä odotinkin. Täytenä katastrofina. Seuraavaksi saan miettiä miten se rämmitään läpi, mutta on sitä pahemmastakin selvitty... Ja hei. Ei kukaan täältä selviä elävänä.

Ja koska viime viikolla ehdin lukemaan, haluan itselleni tehdä "opetusbloggauksen" kirjasta "Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa" Kirjailijana Dale Carnegie. Aivan kunkku kirja! Mä olen vältellyt tätä kamalan kuuloista opusta puolet elämästäni, koska nimi kuulostaa 80-luvun juppihypetykseltä, mutta nyt (intuitiota kuunnellen) ostin sen kirppikseltä kahden euron hintaan. Se onkin ennakko-odotusteni vastaisesti julkaistu vuonna 1937 (oma painos on hah! 80-luvun uudistettu painos) ja kertoo siitä miten olemalla mulkku, et pääse mihinkään. "Periaate 1" on Älä arvostele, tuomitse tai valita. Eli tästä ajatuksesta lähdetään. Itseasiassa suurin osa hyvistä lukemistani itseapuoppaista nojautuu kaikki tähän klassikkoon. Mindfulnessia myöten. Empatia mainitaan kirjan jokaisessa osiossa ja monta kertaa.

T. Emo

P. S. https://fi.wikipedia.org/wiki/Agit_Prop
P.S.S. Vapaan viikonlopun aikana ehtii tehdä kaikkea muuta, kun suunnitteli. Eli vaikka vaan olemaan. Suosittelen. Toivottavasti en ihan heti pääse uudestaan vapaalle. Oleminen on yllätysrankkaa. Etenkin jos päätät tyhjätä varaston ja kevät näyttää tältä)