IHMISTEN KÄSITTELYN PERUSMENETELMÄT
Periaate 1, Älä arvostele, tuomitse tai valita
Ihminen ei ole looginen luontokappale. Häntä hallitsevat paljolti tunteet, ennakkoluulot, ylpeys ja turhamaisuus.
Eli jokainen meistä uskoo tekevänsä oikein eikä sitä tosiasiaa muuteta arvostelemalla. Esimerkki: "Sä oot laiska. Mikset koskaan siivoa huonettasi"... Kuinka moni lapsi tässä vaiheessa toteaa, että kylläpäs olen ollut huolimaton. Aloitankin heti siivoamaan. Tarvitsetko sinä apua?
Miksi arvosteleminen ja toisten käytöksen tuomitseminen on niin helppoa? Ja kuinka vähän sillä saavuttaa? Ja sekin mitä saavuttaa ei varmastikaan ole sitä mitä halusit. Eikö tällaisen tiedon pitäisi olla perusasia? Älä arvostele. Ja kuinka nopeasti se unohtuu.. Kuinka helppoa se on. Ja nyt sain välähdyksen että sehän on yksi typeristä defensseistä. Kaikki tosiaan liittyy kaikkeen. Arvostelematta jättäminen vaatii harjoitusta ja oikean ympäristön. On järisyttävän vaikea olla lähtemättä juorukerhoihin. Se on kivikautinen "me vastaa ne"- jäänne. Ja luulen ettei siitä ollut hyötyä silloinkaan.
Periaate 2, Anna rehellistä ja vilpitöntä kannustusta
Heti ensimmäisessä lauseessa sain ahaa elämyksen. Ainoa keino saada ihminen tekemään mitä haluat, on se että ihminen haluaa tehdä niin. Ja humoristinen jatko tähän on että toki saat ihmisen antamaan sinulle kellosi, kun painat pistoolin kylkeen. Silloin kyseessä on tosin halu säilyttää henki, ei halu lahjoittaa sinulle kello. Esimerkki omasta elämästä olisi: Jos et mene kouluun, niin laitan netin poikki... Nämä uhkailukeinot ovat vaan hanurista, koska teho riittää niin kauan kunnes käännät selkäsi.
Dale on listannut muutamia asioita mitä ihminen haluaa/tarvitsee (saattaa olla että joku muukin on näitä listannut):
1. Terveyttä ja elämän säilymistä
2. Ruokaa
3. Unta
4. Rahaa ja sitä mitä rahalla saa
5. Tuonpuoleista elämää
6. Sukupuolista tyydytystä
7. Lastemme hyvinvointia
8. Tärkeyden tunnetta
Ja kertoo että melkein kaikki muut asiat saavat tyydytyksen paitsi halu olla tärkeä... Jännää... Ja varmasti paikkansa pitävää. Tiedätkö sen tunteen, kun joku on oikeasti läsnä ja kuuntelee? Tunnet olevasi ainutkertainen ja tärkeä, jos ei nyt yhteiskunnalle, niin ainakin hänelle. En minäkään. Saati että itse osaisin vastaavan taidon. Lapsuudesta muistan kuinka pahalle tuntui se ettei saanut huomiota. Tämä on todellakin perustarve, jonka voi täyttää jokaiselle ihmiselle, jopa vieraammallekin, olemalla läsnä ja huomioimalla toisen hyviä puolia. Vau. Taas uusi ahaa-elämys. Tämä on myös se tarve joka ajaa ihmiset etsimään sitä rahasta, tutkinnoista, vallasta, palkinnoista, rikoksista ihan mistä vaan. Jopa sairauksista. Halu olla tärkeä, joku välittää minusta. Tulipas surullinen olo.. Siis siitä kuinka usein olisi voinut antaa hyvää palautetta toisille, mutta on sen jättänyt tekemättä.
Periaate 3, Herätä toisessa innokas halu
Tämä setä selittää niin ihanasti tästä että pakko lainata (selvennykseksi-- hän on innokas kalamies):" Itse pidän kovasti mansikoista ja kermavaahdosta, mutta olen huomannut, että jostain kumman syystä kalat pitävät enemmän madoista. Joten kalaan mennessäni en ajatellut mitä minä halusin. Ajattelin mitä kalat halusivat. Minä en pannut koukkuun mansikoita. "
Ja koko kappaleessa empatia on pääosassa. Koska maailma on niin täynä ahneita ihmisiä on sillä harvinaisella yksilöllä, joka epäitsekkäästi yrittää palvella muita, suunnaton etu puolellaan. Eli yritä asettua toisen asemaan ja nähdä asiat hänen näkökulmastaan. Tämä on kuulemma koko kirjan tärkein opetus. Ja miksi ei? Kun teet töitä ihmisten kanssa, asut ihmisten kanssa tai vaikka kaupassa asioit ihmisten kanssa, eikö elämästä tule paljon helpompaa, jos pystyt näin tekemään? Ajatellaan vaikka työnhakua. Sinulla on tarve töihin, jollain on tarve työntekijälle. Kannattaako huutaa kuinka kovin tarvitsee töitä, vai miettiä voisiko olla jotenkin työnantajalle hyödyksi? Ja ehkä näistä lähtökohdista "kaupata" itsensä? Plääh. Voisinko mä kaupata itseni itselle? Mä haluan innokkaasti auttaa itseäni... Vai haluanko? Entä jos mä kerron itselle että musta ei oo mitään hyötyä kenellekkään...?
Näin simppeliä se on. Tämähän on helppoa ainakin ystävien kesken. Miksi ihmeessä tätä on niin vaikea ulottaa niihin ihmisiin joista emme niin välitä. Mitä saavutamme sillä että mustamaalaamme työtovereita, tai entistä rakastettua tai nauramme sille parrakkaalle hepulle, joka istuu ostarin nurkalla kaljapullo kädessä? Näitä mietin tänään. Työpaikkakiusaamista ja toisen ihmisen savustamista ulos (epärehellisin ja kieroin keinoin) työyhteisöstä, kun asian olisi voinut ratkaista joustavilla ja kannustavilla keinoilla. Voisin epäillä ettei työyhteisö tämän jälkeen sen paremmaksi muutu. Aina löytyy joku uusi syntipukki jonka päälle kaataa työyhteisön toimimattomuus. Ei meidän tarvitse pitää kaikista ihmisistä. Ei meidän tarvitse kaikkien pitää vaikkapa viinereistä, mutta eikö siihen voi suhtautua niin että jättää sen hiton viinerin ottamatta ja antaa toisten nauttia tai mussuttaa se hiton viineri, jos on pakko, mutta juoda sitten kahvia päälle?!
T. Emo
P.S. Kirjan oikea nimi on "How to win Friends and Influence People", joka ei kuulosta yhtään niin karmivalta kuin suomennos...Koskakohan ensimmäinen suomenkielinen painos on tullut...?
P.P.S. Miksei näitä taitoja opeteta koulussa? Jo ihan ekalta lähtien..tai eskarista..tai tarhasta. Edes lukiossa ja ammattikoulussa? Itse opiskellessani lähihoitajaksi ainoa läheltä liipaava asia oli: "Älä käytä, "mutta" sanaa (... Ei muuten kerrottu että korvaa se sanalla "ja"...). Kunhan puhut lyhyitä lauseita, niin pärjäät ihmisten kanssa... Käytä selkokieltä.. ja viittomia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti