Lainaus wikipediasta... Typerä aihe. Olen tullut siihen tulokseen ettei rehellisyyttä ole. Ihan vain siksi, koska se on subjektiivinen kokemus. Kun ihminen sanoo että lehmät lentää, eikä ne mielestäni lennä, en voi kuitenkaan sanoa toisen valehtelevan. Hänen maailmassaan lehmät lentävät. Jos hänenkään maailmassa lehmät eivät lennä, mutta toinen sinnikkäästi ilmaisee minulle tämän epätotuuden, ei asia siltikään kerro rehellisyydestä. Tai sen puutteesta. Tämä kertoo enemmän siitä, että toinen on peloissaan ja saa turvaa väittäessään minulle että lehmät lentävät. Tällöin saattaa käydä niin että katson taivaalle, enkä huomaa kuinka pieni ja mitätön tämä toinen on. Ja kuinka paikalla tai poissa sattuu olemaan.
Rehellisesti sanoen..join yhden oluen..
Lakien puitteissa epärehellisyydestä voidaan toki rangaista. Tosin niin voidaan rehellisyydestäkin. Auta armias jos rikot vaitiolovelvollisuuttasi. Tässäkin kyse on pelosta. Ei epärehellisyydestä vaan pelosta. Rehellisyys onkin Rohkeutta. Rohkeutta kohdata maailma sellaisena kuin se on. Rohkeutta ottaa vastaan palaute oli se sitten kannustavaa tai musertavaa. Rohkeutta kertoa tunteistaan ja rohkeutta ottaa toisen tunteet vastaan. Se on rehellisyyttä. Rohkeus voittaa rehellisyyden 6-0.
Sain viikolla pitkästä aikaa taiteiltua. Tein yhden piirroksen ja kesästä asti odottaneen maalauksen vihdoin valmiiksi. Se jotenkin säikäytti..liittynee tuohon rehellisyyteen. Aiheena alastomia naisia, mutta kun niitä alkoi raapustamaan, alitajunta halusi kertoa tarinan.
Terveisin "taas sä valehtelit-äiti", "sä aina huijaat-äiti" ja "en-muuten-jaksa-aina-olla-rohkea-nainen"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti