Olen taas ehtinyt lukemaan. Tästäkin sietää olla kiitollinen. John Naish, Riittää jo- irti maailmasta jossa kaikkea on ihan liikaa, oli oikeastaan se helppo kirja, mitä lukiessa vain nyökkäili, että juu kyllä, aivan, näin se on. Silti monet asiat selvisivät. Kuten ne hemmetin kukkaruukut (7e kappale), jotka nököttävät muutenkin jo täyteen ahdetulla ruokapöydällä. Hoidin niillä itselleni parempaa mieltä. Kun olo on hylätty ja yksinäinen niin sijoitus näihin ainutkertaisiin (heh) lasitaideteoksiin varmasti tuo minulle paremman tulevaisuuden. No Ei Tuo! Onneksi ihminen saa olla erehtyväinen. Olen hirvittävän kiitollinen tästä oivalluksesta. Olen hirvittävän kiitollinen, myös tästä kiitollisuuden muistuttamisesta. Jos muistaa olla kiitollinen, on onnellisuus askeleen lähempänä. Tutkitusti. Ja ahneus askeleen kauempana. Kiitollinen olen myös kaikista ihanista lähellä (ja kaukana) olevista ihmisistä. Kirjasta löytyi laskelma, minkä mukaan tienaan vuodessa 444 900 euroa! Tämä lasketaan mahdollisuudesta tavata ystäviä ja sukulaisia, hyvistä naapureista ja terveydestä. Naimisiinmeno lisää tuloja 63 000 euroa, minkä luonnollisesti miinustin. Avioero nääs.
Kiitollinen olen myös ihanista lapsistani. Pienin osoitti huomattavaa sitkeyttä viime viikolla painiessaan toistuvien astmakohtausten parissa. Ne kun tulivat joka kerta juostessa. Eipä pitkään haitannut kun juoksu jalkaa taas mentiin. Toiseksi pienin osoitti ylenpalttista pelihenkeä jakaessaan ja hävitessään. Uskomatonta tunteiden hallintaa. Toiseksi isoin on löytänyt opiskelun ilon ja kertotaulut tuntuvat kuin uppoavan päähän. Puhumattakaan hurjasta siivousvimmasta. Voi apua. Onko teini-ikä jo hormonisotkuineen alkanut. Isoin on osoittanut olevansa kohta aikuinen ja ottanut vastuuta elämästään ja jakanut tuntemuksia äidilleenkin (myös niitä negatiivisia), äiti kun ei osaa ajatuksia lukea. Kiitollisena katson kuinka nuoruusiän myräkät menevät ja kuinka ihanasti ne ovat itsellä jo läpi käyty.
Hassua miten jokainen kirja mihin tarttuu muistuttaa myös meditoinnista. Olenpas kiitollinen että tämän loistavan tavan olen saanut osaksi päivärutiinia. Olisi varmasti iiiiison kynnyksen takana alkaa sitä nyt harjoittelemaan.
Viime viikosta saakka olen ajatellut kirjoittaa rehellisyydestä. Rehellisyyden käsite on ollut jostain syystä mielessä. Onko se erilainen muille? Ja kuinka paljon erilainen käsitys rehellisyydestä voi olla? Tästä avautumisesta tulisi kuitenkin niin pitkä ja filosofinen, että se pitää jättää ehdottomasti loppuviikkoon ja muutaman viinilasillisen päähän :) Nyt keskityn olemaan kiitollinen
T.Emo(otio)
P.S. Yritän olla kiitollinen myös kaikesta sälästä (etenkin näistä kukkaruukuista)
Täten vannon ja vakuutan etten mitään turhaa osta enää ikinä...(takaportti on turva.. jos ihana kauppias tilaa metalliset suppilot, niin ihan varmana käyn ne ostamassa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti