Ja taas mennään. Nyt tulee mielenjärkkymisen äiti eli tadaa!
Dissosiaatio- Tavallisesti yhtenäisen mielen sisäisen kokemuksen hajautuminen toisistaan irrallisiksi osiksi. Vähän niinkuin "lohkominen" (tähän mennään kyllä), mutta kokonaisvaltaisempaa. En muuten muista mitään teiniajasta. Tai no joskus muistan. Useimmiten en. Mahtoi olla traumaattista aikaa. En luultavasti muistaisi viime vuodestakaan, mutta olen keksinyt paljon hauskempia defenssejä. Niinkuin:
Dramatisointi- Tarpeettoman tunteikas viestintätyyli tai teatraalinen sosiaalinen näyttäytyminen, tilanteen tehostaminen tunteiden avulla
Hei moi. Mä värjäsin hiukset siniseksi ja pillahdin itkuun. Huomaisko joku mut nyt. Osaan myös mököttää superteatraalisesti ja kertoa hiton hyvin vitsejä. Nyyh.
Ennakointi- Ennakoiva eläytyminen tulevaisuuden haasteisiin realistisesti eri vaihtoehtoja ja niiden psyykkisiä seurauksia pohdiskellen
Tää on hyvä. Mä valmistaudun tooosi realistisesti tulevaisuuteen. Aina odottaen pahinta ja sit kun se sieltä saapuu (aina se saapuu) niin en oo yhtään hajalla. Tai siis oon. Mutta en oo yhtään enempää hajalla ku odotinkaan. Saattaa olla että itsellä tähän sekoittuu hieman noita "alkeellisimpia" defenssimekanismeja, mut ei mitään. Mä osasin odottaa sitä.
Eristäminen (isolaatio)- Kyvyttömyys kokea hankalaan asiaan liittyvää tunnetta
Oho. Ei mulla ainakaan Mä en vaan tunne mitään. Oikeesti. Häiriötä kutsutaan myös aleksitymiaksi. Tunnistat tämän kun kysyt että miten selvisin erosta ja kerron kuinka laitoin asuntohakemukset ja pakkasin tavarat ja listasin lastentapaamissuunnitelmia ja kävin paljon kävelyillä.
Estäminen (suppressio, tukahduttaminen)- Epämiellyttävän asian tietoinen mielestä pois pitäminen
Tämä kun en suostu puhumaan siitä yhdestä asiasta, jonka mieleen palauttaminen toisi liikaa tunteita pintaan. Käsittelen sen myöhemmin. Estäminen kuluttaa voimavaroja ja muuttuu pitkään kestäessään kieltämiseksi ja taantumiseksi. Lupaan käsitellä "juttuni" heti kun saan työt tehtyä. Konkreettisempi esimerkki löytyy vuosien takaa, kun olin mummolle sukkahousuja laittamassa ja sain puhelun kotoa. Koira oli kuollut. Siinä sitten ajatuksia estellen mummolle sukkikset jalkaan hymy suin ja äkkiä ulos itkemään.
Huomenna lähdetään vetäytymään haavemaailmaan (autistinen fantasia, skitsoidi fantasia- kamalan negatiivisia sanoja niin hienosta suojamekanismista...)
T. Emo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti