Ostamaton vuosi- ja paskat

Tässä kävi niin kuin ajattelin. Hienon idean saatuani, löysin kaupasta lapsille ämpärit ja lapiot. Halavalla. No ei. Väärää hintalappua toljotin. Ostin kuitenkin ja tietenkin kolme kappaletta, ettei tule riitaa. On mukavaa kun itsensä tuntee. Löysin muuten kirpparilta uuden kesähatun ja pieniä pulloja. No mutku mä tarvitsin! Keittelin kuusenkerkkäsiirappia hitusen paljon ja pullot loppuivat kesken..

Kasviravinnetta kaupasta.

Kissoille lelu. "Noku se piipittää"

Järjetön kasa maitoa ja ruokaa kaupasta.

Yrttejä.. Ne siemenet itää niin hitaasti

Uudet kalsarit.. Kyllä ihmisellä sopii olla yli seitsemät kalsarit..

Näin. Ihmisen on hyvä tuntea itsensä. Ja heittää haasteita. Jos mä tätä tahtia kerään tavaraa niin voin sitten kun lapset on isoja, elellä ihan ilman mitään. Ja tämän kun sanoin, niin "hei hei perintö". Laitan niin haisemaan.

Pääsen kesän lopussa uusimaan kilpirauhastestit. Sitä ennen vedän teollista jodisuolaa (tämänkin ostin) ja lisäravinteita. Olen edelleenkin sitä mieltä, että kilpirauhanen on pihalla. Toisinaan tunnen oloni oikein aikaansaavaksi. Sitten tulee totaalinen stoppi. Eilen yritin saada pientä tyttöä päiväunille, mutta simahdin itse. Tyttönen kiltisti leikki ja toinen oli ihqulla naapurilla poikakavereiden kanssa. Isommat lapsukaiset viihdyttivät itseään älylaitteilla.

Jos terveellä ihmisellä on aina tai edes useimmiten samanlainen olo, kuin minulla parhaimmillani, olen tajuttoman kateellinen. Nyt lihakset tuntuvat siltä että eivät ole edes kiinni kropassa. Jopa koneen näpyttely tuntuu olevan liikaa. Sitten se menee ohi ja voin vaikka siirtää vuoria.

T. Emo

P.S. Tapasin tässä männä viikolla ihan sattumalta entisen poikaystävän. Sellaisen joka toi mieleen sen, kuinka kamala ihminen voi päälle kaksikymppinen "elämä edessä" nainen olla. Tai siis kuinka ilkeästi voi nuorempiaan kohdella silloin kun itse kuvittelee tietävänsä kaiken. Onneksi se vaihe on ohi. Nyt en tiedä mistään mitään. Enkä väitä että elämä olisi nyt takana. Tässä ja nyt se on. Toivon ettei kyseinen "silloinen miehenalku" nykyään jo mies, ole katkeroitunut liikaa. Ihminen tekee parhaansa niillä korteilla mitä hänellä on. Korttipakka oli hiukan vajaa silloin. Nyt olen siirtynyt rulettipöytään. "Karma is a bitch". Anteeksi.

P.P.S. Pyydän jo valmiiksi myös anteeksi tulevilta vävykokelailta. Näissä tytöissä on sarkasmi ja voima hyvin hyvin vahvana. Näen sieluni silmin vanan särkyneitä sydämiä heidän jäljiltään...

Lääkärissä vol2

Vittu mä vihaan lääkäreitä! Nyt ne typerät labratestit näyttää että mulla on vikaa kilpirauhasessa. Ehkä muutaman viikon päästä saan tietää mitä vikaa. Hitto. Ikä ei tule yksinään. Sairaanhoitaja no. 1 sanoi minulla olevan vajaatoimintaa, kun taas sairaanhoitaja no. 2 sanoi "melko" painokkaasti, että ei ainakaan vajaatoimintaa. Liikatoimintaa ehkä, mutta ei vajaatoimintaa. Sanotaan vielä, että sairaanhoitaja no 2, teki diagnoosin vuosien tuntemisen perusteella. Ei testien :)

Itse olen sitä mieltä, että rauhanen on vaan ihan vitun pihalla. Se ei tiedä mitä tekisi <3 Stressi. Ja jos jodilla on jotain merkitystä (sillä muuten on), niin sitten on puutostauti. Typerä pahanmakuinen merilevä... Ja typerät teolliset suolat, mitä en suostu ostamaan.

Söin tästä intoutuneena paketillisen merileväsipsejä (hyi helvetti) ja kappas... Viikonloppu meni pirteesti. Tavallaan.

Enemmän annan tästä pisteitä sille Alkon kassalle, joka (ilmeisen epähuomiossa) kysyi papereita. Meinasi jäädä viinit maksamatta, kun menin niin hämilleni. Toisekseen antaisin pisteitä ihanan ystävän syntymäpäivämenulle. Yli neljä tuntia kokkaamista ja pöytä täynnä toinen toistaan parempia intialaisia vegaaniruokia. Älyttömän hyvää. Jälkiruokana kahta eri jäätelöä, mangoa ja kardemumma-kanelijätskiä, joka oli ihmeellistä! Ootteko ikinä syönyt pullaa, mutta se onkin jätskiä? Mä olen. Nyt.

Seura oli loistavaa ja viihdettä oli melkeinpä liikaa tämän rauhasille. VR-kokemus, joka ei ollut myöhässä. Aloin tässä sitten ymmärtämään että miksi ihmiset haluavat "krääsää". Voisi olla että tämäkin juoksisi kauppaan VR-lasit hakemaan, jos rahkeet riittäisi.

No tämän kirjoituksen lopputulema on että en halua tietää, jos minussa on jotain vikaa. Tykkään laittaa pääni pensaaseen. Tieto lisää tuskaa. Toisaalta kun voin väsymyksestä "syyttää" rauhasta, ja se on lääkkeillä kaiketi hoidettavissa, niin voin myös taputtaa itseäni selkään! Nainen! Sä oot kone! Ja kohta voit sen muillekin näyttää :)

T. Emo

Lääkärissä

Lääkärit on ihania. Mä en enää vihaa ko. ammattikuntaa. Miten voi olla, että lekuri laittaa lähetteen fysioterapiaan ja ohjaa psykolle, eikä tunge pilleripurkkia käteen? Mä olen taivaassa. Ihana empaattinen, asiantunteva ihminen.

 Ok. Mulle siis riitti, että joku kuunteli. Tämä epäluulo taas johtuu edellisestä kerrasta, kun vein tyttöä lääkäriin ja tämä herra tokaisi että "mitä te täällä teette?". Ei edes ystävälliseen sävyyn ja kysymys on hippusen outo sen jälkeen, kun jo olet selittänyt tyttären korviin sattuvan... Vähän niinq menisit maitokauppaan ostamaan maitoa ja myyjä tokaisisi, että mitä sä täältä haet?

Tämä muistutuksena itselle siitä miten paljon toisen aito kohtaaminen merkitsee. Ja kuinka pienestä voi jonkun asennemuutos olla. Hyvään ja pahaan.

Sain myös noin miljoona kertaa kehoituksen antaa itselleni lepoa (tämä ohje sairaanhoitajalta) ja näin ajattelin tehdä. Ei musta ole mihinkään... jos en lepää... Apinamieli huutaa, ettei mikään määrä lepoa riitä, etkä nyttenkään tee tarpeeksi, mutta kuuntelenpas nyt asiantuntijoita. Mä lepään. En suostu edes ajattelemaan. En aio ajatella mitään enkä ketään. Nyt. Kohta. Heti kun ehdin. Joo Joo!! Tykkään itsestäni. Lepään.. Mulla on kuulemma syitä olla väsynyt, niin ollaa ny sitte..

T. Emo

P.S. En mä syytä herralääkäriä kaikesta inhosta lääkäreitä kohtaan. Mä luulen että lapsuudessa ei muuta ollutkaan kun lääkäritraumoja... Mutta tämä herra hienosti laittoi perinteet jatkumaan...prkl...

Maailmankaikkeuden kiero huumorintaju

Hah. Mä olen tässä aikani odotellut postia työkkäristä. Tänään raahaudun netin kautta päätöksen katsomaan. Toki se oli kielteinen. Kyllä minä sen tiesin. Sitä en tiennyt että se on tehty yli kaksi viikkoa sitten. Tässä olen jotain ilmoitusta odotellut kuin kuuta taivaalta. Viestiä netpostiin (asian käsittelystä kun sinne tuli postia) tai ihan perinteiseen postilaatikkoon. Hauskaa. Olisin voinut miettiä vaihtoehtojani tässä jo vähän aikaisemmin.

Pyh. En mä mitään vaihtoehtoja olisi miettinyt. En mä jaksa. Tässä tulee kivasti kitkutellen toimeen kuitenkin. Tuleehan? On kauhean vapauttava tunne, kun ei tarvitse miettiä työkkäriä enää. Ja oikeasti ei huvita laittaa toiminimeä pois. Mä voin vielä piristyä. Vahingossa, yllättäin. Tehdä jonkun radikaalin suunnanmuutoksen. Tytär ehdotti että alkaisin tekemään saippuoita? Mä voisin.. Harmaa, täysin lisäaineeton Emo-saippua? Niihin hetkiin kun et edes jaksa suihkuun raahautua? Syanidisaippuaa? :) En mä mitään saippuoita osaa tehdä, mutta netistä löytyy varmasti ohjeet.

Mä olen muutenkin piristymään päin. Oikeesti! Vuoden päästä varmasti vielä pirteemmässä kunnossa. Ja taloudellinen nero. Mä olen oikeesti niin taitava tuon rahan kanssa, että oikeen oksettaa. Jospas alkaisin olemaan yhtä taitava ja arvostava itselleni? Jos antaisin arvon sille mitä teen? Se helpottaisi. Mut en mä viitti. Kiti niminen ystävätär teinivuosina hoki usein "kipu on kivaa ja tuska on taivas" (Samainen leidi totesi myös pullosta päähän saatuaan, että "Ei haittaa. Se oli vaan pää"). En voisi olla enemmän samaa mieltä.

T. Emo

P.S. Emohoitaa olis hieno nimi bordellille
P.P.S. Luin joutessani kirjan "Lottovoittajien pöydässä". Kirjailijaa en muista, mutta oli myös yksi näistä onnekkaista voittajista. Todella mieleenpainuvia tarinoita tästä hyvinvointiyhteiskunnastamme. Suosittelen!
P.P.P.S. Tässä kun piristyn niin haluan avata "tunnelukkoja". Niitä löytyy. Kirja oli ihan paska. En jaksanut lukea. Tiedänpähän että on tunnelukkoja (epäilyttävän samanlaisia, kun defenssit...hmm.. Olisiko joku saattanut rahastaa nimeämällä uusiksi vanhaa paskaa??)
P.A. Anteeksi kiroilu. Vituttaa.